24 tuntia..

Viimeiset 24 tuntia täällä kaupunkissa 

Ja vielä muutama juttu, mitä haluisiin ehtiä tehdä täällä

Mutta ensinnäkin: Onneeksi olkoon kaikki! Mielettömän hyvät uutiset kotipuolesta. Ihana, että me ei eletä enään 19 luvulla ja kaikki, huolimatta siitä, minkälaisiksi he syntyvät, voivat äänestää, käydää töissä, elää vapaasti (ei orjuudessa siis) ja mennää naimisiin!! Jeeeeee!! Vitsi, että mua on jännitänyt monta päivä jo ja nyt tänään on syytä juhlia!!
Ja Päivi Räsäsestä on kyllä pakko sanoa, että poliitikko, joka on osoittanut monesti, että ei kykene muutoksiin, uudistuksiin, kehitykseen (ja sa maailma, missä me eletään, elää ja muuttu koko aikaa, se ei se sama maailma, mitä se oli 5,10,50, saatikka 500 vuotta sitten), ei ole hyvä poliitikko. Oisko aika jäädää eläkkeelle tai liityyä mormooneihin tai jotain..?

Mun viimeinen viikko täällä on ollut kiireinen, ehkä sentakia se meni niin nopeasti! Töitä olen tehnyt kaikissa kolmessa työpaikassani, mitä olen ehtinut, päivät on ollut pitkät, ajatukset ovat olleet jo kotona perheen luona. Tiistaina kävin taas siellä keskustan päiväkeskuksessa omien töiden jälkeen ja hengailin siellä 4 tuntia asiakkaiden kanssa. Erittäin mielenkiintoisia juttutuokioita taas. Muun muassa jalkapallosta täällä kertaa. Sinne tuli yksi nuori kundi, tuli sisään ja istumaan sinne, missä minä ja eräs toinen keskusteltiin. Kaveri kiinnostui heti minusta ja aloi kyselemään, kuka olen ja mistä tulen. Heti kun sanoin, että asun Suomessa niin hän sanoi , että yes, yes, Jaaskelainen, good goalkeeper, very good! Eli kysessä oli siis melekoinen futisfani. Tiesi jarilitmaset, mikaelforsellit sun muut. Tiesi jopa virolaisen maalivahdin Mart Poomin, siis hän tietää varmaan jokikisen, joka on joskus jollain tavalla pelannut jossain hyvässä joukueessa futista. Siis mä en kyllä voi ymmärtää, miten joku voi muistaa ne kaikki? Wow!

Tän jälkeen päättiin vielä käydä parissa museossa, Lapsuudenmuseossa ja John Knoxin talossa. Lapsuudenmuseo oli ihan hauskaa, 5 eri näyttelyä, missä esillä pääasiallisesti lasten leluja eri aikakausiltaan. Ja jotain kirjoja. Olinkin jo unohtanut engantilaisen lasten kirjailijan Beatrix Potterin ja hänen kirjat. Beatrix Potter oli aikamoinen persoona ja se, mistä hän sai omat ideat ja minkäänlainen hänen lapsuus oli, on todella mielenkiintoinen. Ja myös hänen kirjat ovat hyviä! Mielestäni, hänestä on tehty joskus elokuvakin, oisko ollut Renée Zellweger ja Ewan McGregor pääosissa? Pitää katso tää elokuva uudelleen itseasiassa. Ja katsoka tekin ;)

Siellä John Knoxin talossa mä suosittelen myös, että käväisete. Se sijaitsee Royal Milella, eli ihan ydinkeskustassa. (Lapsuudenmuseon vastapäätä) Talo on rakennettu 1470 ja uskotaan, että se on ainoa keskiaikainen talo, mikä on säilynyt siitä ajasta. Ja voi pojat, että paikassa on tarinoita ja historia. Aika paljon, siis itse asiassa lähes kaikki on, kun se oli silloin. Kun kävin, oli jo ilta ja ketään muuta siellä ei ollut, olin ihan yksi ja oli hieman pelottava kävellää siellä , lattiat naksuivat jalkojen alla ja kaiken maailman oudot kattomaalaukset ja ne tarinat, mitä siellä kuulee, kun kävele johonkin huoneeseen. John Knox oli uskonpuhdistaja, se kaveri, joka hyökkäsi katolilaismieliseen kuningatar Mary Stuartin vastaan julkisesti. Mitä kaikkea siellä sitten tapahtui, ja miten kävi Mary:n ja John Knoxiin, siitä saatte tietoa kun lähdette vierailemaan taloon. (Tai lukekaa historiakirjasta lue:googlesta).

 Tän kuvan mä varastin netista, koska kun olin siellä itse, oli niin pimeä jo, että mun kuvasta ei saa mitään selvä. Eli tälläinen on se talo ja käynnin arvoinen. Lippu maksaa 5 puntaa. 

No ja mitä kaikkea muutakin täältä kadulta voi löytää :)

Keskiviikkona oli töissä Wester Hailessa ja täällä kertaa taas vastaanotossa. Oli jotenkin taas sellainen päivä, että paljon asiakkaita kävi ja.. no .. se on karu maailma, missä me eletään. Mitä voisi tehdä, että ihmiset ei pääsee sellaiseen kuntoon, mihin ne joskus päätyy. Mä en edes halua tarkemmin kertoa näistä, kenen elämä ei ole mennyt ihan niin kun Strömsässä. Sen verran haluan vaan sanoa, että on hyvä, että heillä on paikka, mihin kuitenkin tulla, koska luulen, että paikkoja, missä he käyvät ja mihin heidät päästään, ei ole kovin monta.. Ja meillä siellä heihiin suhtaututtaan hyvin eikä kukaan arvostele eikä osoittaa sormella. Vaikka ajatuksia ja kysymyksia on monta, kun nuori äiti, pienen suloisen pojan kanssa tulee hakemaan opiaatiriippuvaisten korvauslääkkeen reseptia..

No kuitenkin.. illalla, pääsiin taas musikaalia katsomaan!

 Mä en olekaan aikaisemmin nähnyt sitä, kun paitsi telkkarista joskus pienenä. Voi vitsi, se oli hyvä esitys. Ja miten hyvät näyttelijät ja laulajat!! Arvosanaksi annan täys kympin!!

Täällä kertaa mulla oli ihan hyvä istumapaikka, mielestäni lähes paras, mahdollinen. Esityksestä tietenkään ei saanut otta kuvia, mikä oli harmi, koska puvustaja oli tehnyt erittäin hyvän työn ja heidän puvut ja kostyymit olivat aivan huippuja. Mut täältä näytti lava. 

Eilen aamulla oli LGBT keskusessa pieni konverentsi tai foorumi tai miten sitä nyt kutsua. Aiheeksi oli se, miten puolalaiset immigrantit, jotka tulee tänne asumaan, integroituisi tänne hyvin. Mulla on tosi hyvä fiilis, että pääsiin osallistumaan sinne, koska siellä oli hyviä ajatuksia ja mielenkiintoisia kertomuksia. Meitä oli n 20 edustaja erilaisista organisaatioista. Ja sit se tapahtui. Näin mun 6 viikon oleskelun aikana ensimmäisen negatiivisen ihmisen täällä.. Hän oli Edinburghin kaupunkin edustaja. Istui tuolilla, pyöritteli silmiä kun joku esitteli jotain ideoita, huokasi, kattoi kelloa ja pyöritteli silmiä taas. Mä tuiotin sitä varmaan koko ajan. Kauhee ämmä, oikeesti! Ei mitään mielipiteitä, ei kertonut koko tapaamisen aikana ja kun minä kysyin häneltä, miten Edinburghin kaupunki auttaa immigrantteja niin hän ei kyllä osanut kertoa ensimmäistäkään asiaa. Palautepaperille kirjoitin mielipiteeni hänestä ja toivottavasti se lähtee eteenpäin. Myöhemmin kun kerroin siitä mun pomoille, he vaan rupesivat nauramaan, että melko hassua, että näin ajattelin ihmisesta, koska jokaikinen muukin on tästä kyseisestä ihmisesta samaa mieltä. Ja oikeesti- harvoin mä tuomitsen ketään parin tunnin tapaamisen jälkeen, mutta täällä kertaa tunteeni hänen kohta olivat niin voimakkaat, että toivon, että en ikinä enään tulee tapaaman häntä ja toivottavasti siellä hänen työpaikallakin kohta huomavaan, että kaverilla ei ole mitään mielenkiintoa minkään asiaan kohtaa. Kuulin, itseasiassa vielä, että hän oikeesti vihaa hänen työtä, mutta on vaikea lähtee pois kun palkka on todella hyvä ja lapset yksityiskoulussa. Myötätuntoni kaikille niille ihmisille, jotka kärsi hänen tekemien negatiivisten päätösten takia :( Huh. Sanoin sen!

Sen jälkeen Health All Roundin työkaverit olivat järjestäneet mulle yllätyslounaan töissä. Mulle ei ole koskaan järjestetty mitään tälläistä! Olin niin shokissa! Ja lahjankin olivat ostaneet. Ja pistivat mut lupamaan, että tavataan vielä. Niin siisti!!

Illalla töiden jälkeen lähettiin kaikki paikalliseen pubiin ja oltiin lähes 23 asti. Toisenkin työpaikan esimies tuli ja hauskaa oli! (Kukaan ei kyllä ollut humalassa, jos sitä mietitte). Täällä ei jotenkaan ole sellaista humalahakuista juomista, ainakin mä en ole huomannut..

Ja tänään kävin Wester Hailessa ja sielläkin sain lahjoja :). Ja niin paljon hyviä toivotuksia ja taas lähdin lupamaan, että tulen varmasti takas joskus. Sitten vielä viimeiset ostokset ja kohta lähden kaupunkille vielä katsomaan joulukylä ja näen tuttuja.

Ja huomenna näen lapsiani!!!!! On niiin kova ikävä jo, että en varmaan saa untakaan tänään. No onneeksi on aikaa huomenna koneessa nukkua sitten. 

Hauskaa perjantaiiltaa ja juhlikaa tänään! Syytä kun on niin monta!

Mu viimane pühapäev Edinburghis

See Edinburgh on ikka üllatusi täis linn

Siin on põhimõtteliselt kõik olemas, käe ja jala juures- näiteks pool tundi kesklinnast reibast jalutamist ja oled kunagise vulkaani, nüüdse u 250m mäetipus, mida kutsutakse Arthuri istmeks (Arthur's Seat), kuningas Arthuri järgi, kes kunagi tavatses kohtuda ümarlaua taga oma rüütlitega siinses Cameloti lossis. Kusjuures täpselt tegelikult keegi veel ei tea, kus Camelot täpselt asus ja kas see legend vastab ikka tõele. Täna hommikul kui silmad lahti tegin, säras päike nii ilusasti taevas, et arvasin, et ka mina teen selle reipa jalutuskäigu ära. Oi ja vaade sealt on imeilus! Näed igasse suunda, otse selle armsa Edinburghi linna peale ja mere peale ja kaugemate aasade peale. Nagu enne mainisin, umbes pool tunnikest kulub sinna tippu ronimiseks ja siis võib lihtsalt istuda ja nautida vaadet. Ja seda ma ka tegin. 

Kui kunagi siia linna satute siis käige kindlasti seal tipus ära. Sinna ei vii mingit konkreetset teed, väikesed rajad ja väga tore on ise avastada see oma rada, mida mööda ronida. 
Taas nägin mingeid huvitavaid põõsaid, mida pole varem näinud, keegi ütles, et see on see, millest Jeesusele pärg punuti pähe kui ta risti löödi, kas keegi teab, mis põõsaga tegu? Aga põõsast on pilt siin:

Ehk siis üleval pildil on lähemalt ja alumisel pildil, milline see põõsas välja näeb elusuuruses. 

Tipus käidud, linn ülevalt üle vaadatud, mõtlesin, et peaks käima ära seal mere äärses promenaadil, Portobellos. Mitu kohalikku inimest on mul soovitanud seal ära käia, bussiga umbes 20-25 minutit sõitu ja see on Edinburghis see koht, kus inimesed käivad rannas ujumas ja lihtsalt mere ääres istumas ja imetlemas, ehk midagi sarnast, nagu Pärnu rand Eestis, või näiteks Naantali Soomes. 

Kuna hetkel ei ole suvine hooaeg siis ei olnud niipalju rahvast seal jalutamas aga rahvast siiski oli. Jalutasime natuke ühe tuttavaga ja jõime tassikese kohvi restoranis ning imetlesime merd. Järsku märkasin, kuidas 4-5 naist trikoodes mere poole kõndisid ja nii muuseas ujuma läksid! Heh! Siin on tõesti natuke soojem kui Balti mere ääres hetkel aga siin ei ole soe! Mingi meesterahvas kõndis neil sabas ja võttis hoolega pilte, ehk oli mingi asja pärast siis see. Vahva igaljuhul! Oleks tahtnud ka proovida samas.. 

Kell aga liikus taas nii kiiresti edasi, et pidime kiirustama tagasi linna jõuluvalguse showle ja ilutulestikule. Olime nii täpsed, et nii kui bussist maha astusime ja paar sammu kõndida saime, nii ilutulestik hakkaski pihta. Ja rahvast oli palju! Rahvast oli nii palju, et raske oli liikuda suisa, mõlemad jõulumarketid olid pungil rahvast täis ja tänavad ja autoteed.

 Vaatasin ilutulestiku ära, imetlesin jõulutulesi, heitsin kiire pilgu sellele teisele jõulumarketile ja otsustasin, et olen täna juba piisavalt ringi tuianud ning hüppasin bussile ja koju. 
Ja hakkabki vaikselt see aeg siin otsa saama- järgmisel pühapäeval olen juba kodus, uskumatult kiiresti on aeg läinud. Lastele olen ostnud nii palju kingitusi, et suisa kardan seda kohvrit sealt kapiotsast alla võtta, sest kindlasti kõik sinna ei mahu.. appii.. Disney poodi ma lihtsalt ei tohi enam sisse astuda, sest kordagi ma sealt veel tühjade kätega välja pole tulnud ;)
Järgmine nädal on mul tegelikult siin väga täis pakitud tegemisi, olen oma nendes kahes töökohas tööl ja kahel päeval veel lisaks lähen sinna päevakeskusesse, kus vaimuhaiged ja psüühiliste häiretega inimised käivad koos aega veetmas, mulle väga meeldib see koht, on väga hea, et neil on koht, kus koos käia ja on näha, et nad saavad sealt abi ja enesekindlust ja vajalikku toetust. Ja nad on täiesti toredad ja huvitavad inimesed, kes lihtsalt võitlevad samas ka oma haigusega. Ja on hea tunne teha midagi, mis neid aitab. Väga kahju on see, et paljud inimesed ei tea midagi eriti psüühikahäiretest ja peavad inimesi, kes selle all kannatavad hulludeks või ohtlikeks. See on lihtsalt teadmatus ja rumal eelarvamus. Inimene, kes vaevleb depressiooni all või kes võitleb näiteks skitsofreeniaga on tegelikult vastupidi- enamasti väga arglik ja endasse tõmbunud. Kas teadsite, et tegelikult iga kolmas inimene Euroopa liidus võitleb mingisuguse psüühhikahäirega või vaimuhaigusega..? Neid on väga palju meie hulgas, meie lähedasi ja sõpru, kes hoiavad seda saladuskatte all, kuna kardavad meie suhtumist neisse. Noh, ma arvan, et see tasapisi muutub ja inimesed tulevad teadlikumateks ja tolerantsemateks. Kui mina isiklikult kohtan kedagi või loen kellegi kirjutist näiteks facebookis, kes halvustab või naerab kellegi üle, kes käitub "imelikult" või on gay või transseksuaal, mul on kahju sellest rumalast ja lühinägelikust inimesehakatisest kes nii neist arvab ja mõtlen, kui pime ta elu küll on, mis väikeses mullis ta küll elab. Aga no kahjuks selliseid "lollakaid ja lühinägelikke" meie seas on. Õnneks järjest vähem ja vähem küll.
Veel lähen ma kolmapäeval vaatama Wicked'i muusikali ja külastama ühte kriisikeskust, mulle lubati seal väike ringkäik teha. Neljapäeval viivad mu töökaaslased mind välja peale tööd, nii lahe ja armas neist. Reede õhtul, kui koju jõuan, hakkan pakkima ja varsti olengi oma kallis kodus, oma pere juures. Lapsed on juba väga ärevil ja loevad päevi, millal koju jõuan. Ma ei teagi, kas nad ootavad mind või kohvritäit kingitusi ;), no loodan et mõlemat. Jään kindlasti Shotimaad igatsema, mulle on väga meeldinud siinsete inimeste suhtumine elusse ja töösse, positiivsus- nad oskavad näha ja hinnata seda, mida neil on, mitte viriseda selle üle, mida neil ei le.  Veel mulle meeldib see, et terve linn on täis ilusat ja põnevat ajalugu, jään igatsema mägedes jooksmist, viisakaid bussijuhte, kes alati naeratavad, Morrissoni toidupoodi, kus müüakse Ben&Jerrys jäätist poole hinnaga! Ja kõike muud veel. 
Olen väga tänulik selle võimaluse üle, et siia sain praktikale tulla ja kõigi nende inimestega tutvuda ja näha, mis moodi siin seda tööd tehakse ja oma ühiskonda ja inimesi, kes abi vajavad, aidatakse. 
Ja pealegi, ka mina jätsin oma jälje siia, olin isegi uudistes siin ;) (uudis ei olnud küll minust aga no mul oli väike roll)
Ja kindlasti, kindlasti, tulen siia veel kunagi tagasi!

5 down 1 to go

Eli viimeinen viikko lähti käyntiin nyt

Se on uskomatonta, miten nopeasti ihminen voi sopeutua toiseen maahan ja kulttuurin ja tapoihin. Minustakin on jopa tullut ystävällinen täällä ;)

No kuitenkin, aloitetaan torstaista..

Torstaisin, kuten aina, käyn molemman työpaikan välillä, aamulla Wester Haile Healthy Agencyssa ja iltapäivä Health All Aroundissa. Päivä meni taas nopeasti ja mukavasti uutta oppien ja ihmisiä auttaen.  

Perjantai aamulla olin sopinut juoksutreffit varhain aamulle. Täällä on niin ihana käydä lenkilla, näkymät kaupunkille, jokainen ihminen joka kävele vastaan, moikkaa ja toivottaa hyvä juoksua. Ihana tapa. 

Se oli hyvä, 18km pituinen lenkki, se. Vielä 3 km lisää ja oisi ollut puolimaratoni. Koska en ollut edes kovin väsynyt sen lenkin jälkeen, ajattelin, oisko nyt kesällä aikaa juosta ensimmäinen täyspitkä maratoni..? 

Illalla avattiin Edinburghissa joulukylä. Sitä olen odottanut jo pari viikkoa. Siis heti siitä asti kun kuulin siitä. Oon käynyt lähes joka päivä kyttämässä, joko on valmista. No eile tasan klo 5:30 illalla se avattiin! Olin tietenkin tuntia aikaisemmin jo paikan päällä ;). Siellä on joulukojuja, karuselli(baari), lasten joulukylä, maailmanpyörä ja mitä kaikkea vielä. Koko paikka on niiiin ihana ja siellä on hyvä joulutunnelma. Lähden vielä huomenna ja ylihuomenna ja sitä seuraavalla päivälläkin varmasti.. Ja glögiäkin tarjottiin, sitä kans olen kaivannut. Manteleitä ja rusinaita he eivät sinne laittaamut yhdessä viereisessä kojussa myytiin erilaisia pähkinöitä ja manteleitä ja kävin sieltä kysymässä niin sain niitäkin glögiini. 

Maailmanpyörällä käytiin, se oli aika kiva, pienissä gondoleissä tuulen ja sateen suojassa ja radiosta tuli Edinburghin historiasta tarina, tosi mielenkiintoinen ja hvyät näkymät.

Sit siellä oli aika hauska karusellibaari, sinne itse en kyllä ehtinut mut aika on vielä viikko käydä tutustumassa tarjontaan ;)

Nämä kojut olit aika mielenkiintoiset, hieman erilaista "krääsä" kun Suomessa, ihan kiva. Suomestakin oli jotain. Ja yhdessä kojussa myytiin tosi ihania kristallikoruja ja sen myyjä oli nuori virolainen tyttö! Hauskaa! 

Ja sit kaikkea herkkuja, mitä siellä oli Aika paljon saksalan tyyppistä ruokaa ja tuoreita joululeivonnaisia ja suklaassa upotettuja hedelmiä ja vaahtokarkkeja, jami! Totta kai niitä täytyi kokeilla ;)

Eli kiva ilta se. Yksi toinen aukio täällä keskustassa on vielä, missä jotain joulujuttuja ja missä huomenna on joku valoshow ja ilotulitus, niin kai sitäkin pitää lähteä katsomaan.

Tänään oli aika lämmin päivä, kävin vaan pienellä kävelylenkillä ja ruokakaupassa. Eli oon laiskotellu. Huomenna meinän lähteä sinne Arthur's seat:i (Arthurin iste). Se on mäentippu täällä Edinburghissa jossa legendan mukaan se oli kuningas Arthurin linnan, Camelotin ja pyöreän pyöydän paikka. Se on aika suosittu turistikohde vaikka se onkin n 250m kaupunkilta korkeamalla ja sinne mennään käveleen yleensä. Eli pientä treeniä tiedossa taas. Hyvä! Erityisesti kun tänään olen ollut laiska ja iltaohjelmassa oli tätä:

Tämä IrnBru on paikallinen limsa, joka on ainoa limsa, mitä myydään täällä enemmän kun coca cola! Resepti on salainen ja limsa kokeilemisen arvoinen. Joku kertoi, että sitä saa suomestakin, verkkokaupasta. Pitää käydää tsekkaamassa, se oisi ihan hyvä saunalimsa lapsille.

Mutta nyt jatkaan elokuvan parissa ja kirjoittelen taas kun asioita tapahtuu. Nighty-night!

Se ois pikku lauantai!

Siis Suomessa, ei täällä

Täällä on ihan tavallinen keskiviikko ilta. 

Eilen pääsiin mukaan yhteen päivätoimintakeskuksen toimintaan keskustassa. Bussimatkalla sinne, näin erikoisen mielenosoitukseen:

Se päivätoimintakeskus on sellainen paikka, missä on erityisen paljon mielenterveyskuntoutujia ja ikävä kyllä niitäkin, kenellä on mielenterveyshäiriö, mutta eivat saa siihen apua mistään ja se on ainoa paikka, missä he käyvät. Paikka on Edinburghin kaupunkin ylläpitämä mutta ei varmaan tulee uutisena, että koko aika resursseja vaan vähennetään. Sitä uhka varmaan ei ole, että paikka suljettaisi, koska ihmisiä käy siellä todella paljon. Monet on löytänyt paikan puskaradion kautta ja aika monelle on psykiatri tai lääkäri sitä suositellut. Kaikki voivat sinne tulla, nimi täytyy olla vaan paikan rekisterissä. Maksua ei peritä ja kaikkia palveluita, mitä paikka tarjoa, voi käyttää. Heillä on myös oma pieni kahvila, missä tarjotaan joka arkipäivä edullista lounasta (1,50-3£) ja kahvi ja tee on ilmaitteeksi. Siellä sitten asiakkaat istuvat, syövät, juovat teetä, seurustelevat, yläkerrassa on taidehuone, missä kerran viikossa kokoontu taideryhmä, ja musiikkihuone, missä musiikkiinstrumentit ja niillä voi vapaasti harjoitella ja kerran viikossa myös kokoontu musiikkiryhmä, eli bandi harjoittele. Sit on vielä huone, missä voi harrasta meditaatiota ja ihan muuten vaan istua rauhassa ja lukea. Alakerrassa on oma radioasema! Asiakkaat itse ovat radiojuontajina, aika makee juttu! Toki se on nettiradio ja lähetys vaan 12-16 arkisin mutta aikamoista terapia jollekkin. Mahtava! 

Kävin tutustumassa kyseiseen paikkaan pari viikkoa sitten ja kysyin, voinko tulla joku päivä sinne vapaaehtoiseksi auttamaan ja hengailemaan asiakkaiden kanssa. Hieman jännitti mutta menin avoimena ja ajattelin, että autan vaikka kahvila tiskin takaa ja seuraan ja tarkkailen , mitä ne siellä touhuu, mutta melkein heti pääsin juttelemaan ihmisten kanssa siellä. Koska työntekijöitä siellä on vähän ja kaikilla on hirveän kiire niin asiakkaat olivat tyytyväisiä, että pääsivät juttelemaan mulle, siis ammattilaiselle! Se oli ihan kiva fiilis! Tietysti aluksi olin aika varovainen ja enemmänkin kuuntelijä mutta ei mennyt kauan, kun kaikki naurettiin jo pöydän ääressä ja juttuseuraa tuli lisääkin. Aika avoimesti he kertoivat sen "oman tarinan" ja miten ja mistä ja miksi ovat täällä. Niitä tarinoita mä en tietenkään täällä voi jakaa mutta opin taas kerran todella paljon. Ne ihmiset ovat kaikki niin erilaiset ja todella mielenkiintoiset. Yritin myös tarkkailla heidät samalla kun juteltiin. Juteltiin politiikasta, historiasta, musiikkista, jalkapallosta ja mistä lie. Aika meni todella nopeasti ja lopuksi kiittiin vielä hyvästä seurasta ja kiinnostavista juttuaiheista. Kuulemaan he eivät koskaan keskenään juttele tälläisistä ja kiittivät minua ja kyselivät, että milloin tulen taas! Oi että, että tuli hyvä fiilis kuulla sitä. Lähden ensi viikolla taas sinne yhdeksi päiväksi, en malta odottaa. Tän jälkeen sen paikan manageri pyysi mua huoneeseen ja kyseli, multa ideoita ja olinko huomannut jotain erikoista, josta haluan puhua. Siis ihan mieletön fiilis, että he kohtelivat minuut kun oikeata ammattilaista, ja tietenkin kerroin, mitä olin huomannut ja myös muutama idea oli tullut mulle. Tuli hyvä fiilis sen jälkeen. Näiden työpäivien jälkeen on kyllä aina sellainen tunne, että tänään olen saanut aikaiseksi jotain hyvää ja tehnyt jotain hyödyllistä yhteiskunnan eteen. Se on hyvä fiilis, se!

Illaksi oli mulla kalenteriin merkattu joku tapaaminen jossain kahvilassa enkä yhtään muistanut enään, että mikä tapaaminen se on. Noh, ainoa tapaa tietää oli mennä paikalle. Siis sekin oli työjuttu. Löysin kahvilan ja astelin sisään.. Siellä on parikymmentä ihmistä, jaettiin jotain papereita, ketään tuttua en nähnyt. Tarkkailun jälkeen tajusin olevansa jossain tilaisuudessa, missä oli tietoa ja tukea ihmisille, jotka on seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Eli lesbot, gayd, transseksuaalit, biseksuaalit. Heillä on aika iso organisaatio, tarjovat kaikenlaista palveluita, tukea, on puhelinlinja, johon voi soittaa, jos tuntuu, että on yksi ja epävarma omasta seksuaalisesta identiteedistä jne. En edes tiedä, onko Suomessa vastaava? Vaikka mielestäni homoseksuaalisus on ihan tavallinen asia ja he ovat aivan tavallisia ihmisiä niin on myös ihmisiä, jotka vieläkin luulee, että se on joku sairaus ja sitä pitäisi hävetä. Tiedämättömyys! No hyvä, että heille on tarjolla tukea. Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja kyselin heiltä asioita ja he kyselivät myös minulta, miten meilläpäin asiat. Kerroin sen verran mitä tiedän ja aloin itse miettimään oma tuttavapiiria ja ystäviä, ketkä kuuluu seksuaalivähemmistöön, se on hauska juttu, piti miettiä oikein kauan koska mun ystävät on mun ystäviä, en koskaan ajattele heistä, että hän on homo tai hetero, mulle se on kyl ihan sama. Ihmisiä kaikki. 

Tilaisuudeen tuli lisää ihmisiä, heterot, geyd, transseksuaalit, kaikilla oli hauskaa ja juttu luisti. Sitten syötiin, katsottiin muutama lyhyt elokuva ja oli vielä jotakin presentaatioita. Ihan loppuun asti en jaksanut olla, koska pitkä päivä oli takana, mut sen virallisen osan kuitenkin. Ja taas kerran tiedän enemmän. Olen kiitollinen siitä.

Töissä on ollut tosi kiva. Työkaverini ovat aivan mahtavia. Hyvä huumoria ja positiivinen asenne kaikilla! Siis kaikilla! Tätä tulen ikävöimään. Ja asiakkaat, mä en tiedä, et miten, huolimata siitä, että kaikilla on aika pahat terveysongelmat ja ei oo raha eikä oikeasti mitään, niin kukaan ei valittaa. Kaikki ovat kiitollisia siitä, mitä on ja mitä saa ja ystävällisiä ja positiivisia. Neljä viikkoa olen ollut täällä ja pari kertaa kun olen pahoittanut mieleen, on parin facebookin postauksen takia, mikä on koti Suomessa ja missä ihmiset, kenellä on kaikkea, valittaa niin turhista asioista, oikein iloitsee, jos ovat pystyneet tuhoamaan jonkun suunnitelman tai haukkuu jotain ihmistä huonoksi äitiksi avoimesti, vaikka ei itse edes tunne kyseistä henkilöä. :(

Ei sen enempään ikävistä asioista, tänne yksi hyvä uutinen kans: tiesittekö, että täällä Skotlantissa saa jopa tätä:

Siitä joku puhuikin, mutta ajattelin, että se on läppä! Eli friteerattua Marsi suklaapatukka. Se on kuuleman oikea herkku. Pitäisikö kokeillä..? Taidan rakasta sydäntäni liika, mut ehkä joskus sitten :)

Keskustaan rakennetaan pikavauhtia sellaista joulukylää. Olen käynyt nyt joka päivä katsomassa, joko on valmista. Se on näyttää jo niiiiiin ihanalta. On joulukojut ja karusellit ja vaikka mitä. Uskon, että viikonloppuna se avataan ja meen ihan varmasti sinne joka päivä! Ihana jouluaika! Mahtako ne tarjota glögiä..? Kaupoissa en ole ainakaan nähnyt.

 Tänä lähdin töiden jälkeen kaupunkille, kotipuolesta on tullut muutama tilaus, kun transformer, mutantti t-paita, joku supermario juttu, apua, vaikea tottua siihen, että poikani on jo niin iso, että pikkuautot alkaa jäämään taaksen ja kaiken maailman monsterit kiinnostaa. Äiti- tuo mulle sellainen mutantti kun Aleksillakin oli mukana päiväkodissa. Just joo! Mutantti? Minkälainen? Onneeksi mulla on pari miespuolista työkaveria ja he kertoivat, mitkä on transformerit (eli ne on sellaiset autot, jotka voi muunta monstereiksi) ja mistä niitä saa. No anyway, lähdin ostoksille. Ja transformerit ja star wars hahmot ja vaikka mitä löytyi. Oh, ja Disneyn kauppa on aina niin ihana. Mutta jos kerran vielä lähden sinne niin mun täytyy osta myös toinen matkalaukkukin. 

Kävelin ohi yhdestä kahvilasta, siis siitä samasta, jossa J.K. Rowling alkoi kirjoittamaan Harry Potteria, no katselin, että tilaa on ja lähdin syömään sinne. Kahvila on ihan tavallinen, paitsi että aasialaiset ihmiset kävelevät ohi ja ottavat kuvia paikasta. Koska istuin just ikkunan edessä, taidan olla aika monessa kuvassa nyt, melko varmasti jonkun kiinankielisen facebookin seinälläkin ;). Ja ruoka on hyvä siellä paikassa! Siis yllättävän hyvä ja terveellista eikä edes niin kallista. Söin salaattin, join latten ja suklaabrownin ja lasku oli n 9 puntaa. Jami!

Ja illalla vetin kunnon 1,5h treenit salilla. 

Huomenna tulossa taas kiva päivä, pitkä mutta kiva, odotan jo. Pitää vielä keksi kysymyksiä huomiseen tietovisaan, mitä tilattiin multa, kun edellinen oli niin hauska. 

Teille kans sinne kotipuoleen hyvin hyvin HYVIN positiivista torstai päivä! Muistakaa hymyillä!

Kas sa oled gay?

Väga mitmekesine on see elu mul siin..

Saan küll öelda, kui tagasi tulen, et olen tutvunud kõigega, millega minul siin võimalik on tutvuda olnud. Ja olen ka tutvustanud meie kultuuri ja rääkinud ja võrrelnud, kuidas meie käitume teatud olukorras. Kusjuures seda mult küsitakse pidevalt, et kuidas teie seal teatud olukordades tegutsete. Naljakas, et mõned asjad, mis tõesti tunduvad nii endast mõistetavana, võivad teises riigis hoopis teistmoodi olla või üldse puududa. Õnneks inimene kohaneb kõigega. Hiljem ehk kirjutan mõne hea näite ka.

Neljapäeval ma olin taas selle naiste rühmaga süüa tegemas. See kord keetsime ühe mõnusa potitäie seljankat. Naljakas oli see, et kui Poola-Läti-Leedu-Vene poes käisin suitsuvorsti ja hapukoort ostmas ja seletasin, et seljankat teen, siis noored poemüüad-näitsikud (kellega sulaselges venekeeles suhtlesin) seljankast midagi ei teadnudki :), uus põlvkond vist siin. Kusjuures selliseid poode siin on palju, päris mitme nurga peal. Poolakaid on siin väga palju, seda keelt on kuulda tihti. Tööjuures on mul ka olnud mitmeid kliente, kes Poolast pärit aga no ma ei või öelda, et neid abivajajaid nüüd kuidagimoodi eriti palju oleks, ma arvan suhtes sama palju kui shotlasigi. No supp tuli hea, pea kõikidele maitses, ma ise imestasin, sest seljanka on ikkagi väga erinev kui teised supid, mida nad siin söövad. Supitegemise ajal sain paari naisega veidi lähedamalt ka rääkida ja nende lugu kuulata, väga huvitav oli. Tore on see, et kõik on võtnud mind juba omaks, nagu oleksingi nende rühma juht, millegipärast nad arvasid, et lähen ainult jõuludeks koju ja siis tulen ikka tagasi :). Ma ei taha mõeldagi sellest mu viimasest nädalast, kui töökaaslastele ja rühmadele pean hakkan teatama, et nüüd mu aeg siin on otsas ja lähen lõplikult ära. Pean end kuidagi selleks ette valmistama. Ja neid ka. 

Reedeks oli meil plaanitud üks vabaõhuüritus aga kuna hommikul ladistas vihma sadada siis see jäi ära ja otsustasin võtta endale täiesti vaba päeva. Täiesti tervet päeva ma kodus ei viitsi muidugi passida (selleks mul pole lihtsalt püsivust) ja mis oleks vihmasel päeval parem kui üht suurt muuseumit külastada. National Museum of Scotland, ehk siis Shotimaa rahvusmuuseum on suurim, mida iial külastanud olen ja mis veel väga tore, see on kõigile külastajatele tasuta! See on hiigelsuur maja, kus põnevat avastamist suisa viiel korrusel! On selline ajalooline osa, Shotimaa kuningriigi ajalugu koos leitud esemete ja legendidega, siis natuke viski ajaloost, rongidest, kõikvõimalikust muust, siis on loomamuuseum, mis mulle väga meeldis, isegi see oli põnevam kui loomaaias käik ja veel oli (mu lemmik kusjuures) kividest, kiviajaloost, kuidas erinevad kivid tekkinud on, kividest näidised jne, üldse ma ei oskagi seletada, mida kõike seal oli, pea 4 tundi jalutasin seal ringi ja imestasin ja uudistasin ja ma olen kindel, et miskit jäi käimata ja avastamata ka. Lastega on sinna ka hea minna, kui satute Edinburghi siis kindlasti käige ära! See on suht kesklinnas.

Laupäeval olin lubanud minna Clovenstoni (üks linnaosa) linna aeda istutama puid, vaarika- ja õunapuid, et kohalikud inimesed saaksid otse puudelt ise õunu ja vaarikaid korjata järgmistel aastatel. Meid, korraldajaid, oli 5-6 ja ülejäänud olid kohalikud inimesed, keda olime üritanud sellesse kaasata. Minu ülesanne oli tegeleda lastega ja leida neile sobivaid ülesandeid. See polnud sugugi kerge. Kuidagi lapsed siin, keda ma olen kohanud ja näinud, neil on nagu vabakasvatus. Või võiks öelda, et ei olegi mingit kasvatust. Suuvärk on suhteliselt ropp ja üleüldiselt teevad nad mis tahavad. Võib arvatagi, mida, kui vanemad neid keelamas ei ole. Algus oli päris keeruline, nad vahtisid mind kui tulnukat, kui seletasin, et ropendamine on siin täna keelatud, teha tuleb seda, mida mina luban ja kes hästi ei käitu see peab minema ära koju. Pidin vastama küsimustele, et miks ei või ropendada? Ja et käskida ei või, kuna see on lapse enda elu ja laps teeb, mis laps tahab. Aga me saime kokkuleppele (kavalusega küll) ja joonistasime ja meisterdasime lastega ilusad sildid puuaeda ja lõpuks pidin joonistama nii umbes 10 suurt printsessi, et nad saaksid neid värvida ja koju viia (kusjuures poistele ka). Veel tuli mul vastata küsimustele, kas ma olen gay ja kas mu mees on gay ja kas mu poeg on shotlane ja kas talle meeldib ropendada. Rääkisin neile, et gayd on täiesti tavalised väga toredad inimesed ja nad ei erine üldse minust ega neist kuidagimoodi. Nad kuulasid ja vaatasid mind oma suurte silmadega. Ma ju ei tea ka, mida neile räägitud on aga ma arvan, et jäid vastusega rahule sest itsitamine lõpes ka koheselt. Lõpuks tunnistas üks väike aga suurim riiukukk, et ma meeldin talle :). No ma ütlen, et see oli üks huvitav laupäev ja nendelt lastelt, kes tegelikult olid väga armsad, ma õppisin taas väga palju. Hea meelega osaleksin veel mingil projektil, kus saaksin nendega tegeleda. 

Üldse ma olen siin märganud, nii linnapeal kui ka tööjuures, et väga väga palju on väga väga noori emasi. Siis emasi, kes on alla 20 aastased. Kes on siis ise veel lapsed. Kui Wester Hailes tervisekeskussesse lähen siis tavaliselt kõnnin läbi kohaliku ostuskeskuse, seal nad on, noored teismelised, nagu meilgi näeb Itäkeskuskes või Solarises, noored, jutustavad ja teevad, midaiganes nad seal siis teevadki ja kogunevad, ainult siin on veel lisaks näha kõikjal lapsevankreid või väikeseid lapsi nende ümber jooksmas. Ma ei oska öeldagi, miks nii palju nii noori emasi siin on, hmmm, ehk saan homme kellegiga sel teemal tööjuures arutada. Aga no pealtnäha see kultuur, mis meil, et kui saadakse laps siis ninnu-nännutatakse ja laps kõige tähtsam ja siis kõik muu- ei , siin ma seda üldpildis ei näe. Muidugi lapse eest hoolitsetakse ja kõik muu aga elu ei käi lapse ümber nagu see elu käib meil. Isegi ma oska öelda, kuidas on parem, ehk kusagil on see kuldne kesktee.

Täna ma magasin kaua, ärkasin peale kella 10 hommikul. On olnud tihe nädal ja eks see kõik väsitab ka. Pealegi nägin mõnusat und, kuidas mu väike tütar jooksis poolmaratoni ajaga 1.40! Hahaaa! Väga tubli! Ärkasin üles, helistasin videokõne tütrele ja ta rääkis, et nägi unes, kuidas emme jooksis poolmaratoni ajaga 1 tund! Uskumatu, milline telepaatia ja kui head ajad!!! Selle ajaga oleksin hoobilt maailmarekordi omanik ju ;). Koduigatsust mul veel ei ole tulnud, võib-olla sellepärast, et kolisime just kolm nädalat enne kui siia tulin ja veel ei ole tulnud kodutunnet uues kodus, aga pere igatsus on küll peal. Lapsi kaisutaks küll kõvasti kõvasti juba. 

Pärastlõunal ma käisin Usher Hallis, kontserdimajas, kuulamas Beethoveni IX sümfooniat BBC orkestri esitluses. Usher Hall on päris suur, no suurem kui Estonia ja ehk sama suur kui Musiikkitalo Helsinkis. Kontsert oli läbi müüdud ja inimesi palju. Istusin oma kohale, rõdul ja mul avanes hea vaade otse orkestrile. Orkester istus paigal juba. Esimene mulje oli mul, et mida!? Nii niru?? Millegipärast olin ette kujutanud, et väga suur orkester on. Aga heli, mida nad tootsid, oli parim, mis kuulnud olen.. Nii puhas! Nii selge! Ma ei oskagi seda seletada, see oli lihtsalt täiuslik kõla. Nagu üks. Esimest korda ma sain aru, et orkestril ja orkestril võib väga suur vahe olla. Mu lemmik on olnud alati ERSO aga ma ütlen, et BBC viis kvaliteedi nõks edasi. Ja ERSO on veelgi väga väga hea orkester. No mina nautisin, orkester oli väga hea, solistid väga head, koor oli samuti parim, mida kunagi kuulnud olen. Väga rahule jäin ja olen väga tänulik sellele juhusele, et kontserdimaja juurde ekslesin ja pileti ka sain. 

Kontserdi külastajaid oli igast vanusest ja rahvusest. Eriti jäi silma aasialasi. Aga neid ongi igal pool suht palju, neid juba jagub. Ja kui nüüd võrdlen kolme maad (Eesti, Soome, Suur-Britannia) siis eestlased vast riietuvad kõige pidulikumalt, kui teatris-kontserdil käivad. Itaalias olen korra käinud ooperit vaatamas, nemad olid ka pidulikult. No siin eriti ei sätita end, mis minu arvates on natuke kurb, sest esinejad kõik on ülikondandes ja kleitides ja solistid alati nii ilusates säravates õhtukleitides või frakkides. Ja siis mõned külastajad- no näiteks üks naisterahvas kõndis mulle vastu selliste riietega, millistega mina tavaliselt jooksmas käin. Aga ma ei tea, vahest ta tuligi jooksmast, oli tõesti natuke higine ja juuksed sassis. Ega ma muidugi kellegi üle kohut ei mõista, igaüks käigu nii, nagu tahab, mõtlen lihtsalt, et see on austus esituse vastu, kui natuke näitad, et sinagi oled vaeva näinud ja pead nende töö ja vaevaga õpitud teost nii tähtsaks, et näitad, et täna on natuke erilisem hetk kui see, kui näiteks eile aias maasikaid istutasid. Saate minust aru?

Homsest algab eelviimane nädal siin. Mul on mitu põnevat kohtumist ees. Ja üleüldse- jõulud on tulemas!! Siin juba täies hoos! Raadiost tuleb jõululaule, neid mõnusaid, inglisekeelseid vanu jõululaule, oo kuidas naudin. Ja kõikjal on ehted ja jõulutuled. Ja täielik stress, mida jõuludeks kinkida!! Appiii, kui tore! :)

Ehk siis toredat jõuluaega kõigile! Adjöö!

Voisko joku nipista mua?

Ja kertoa, että se mitä tapahtui tänään, ei tapahtunut unissani

Voi pojat, että on päivä takana. Mut eilisesta sen verran, että sain osallistua yhdellä foorumilla keskustassa, missä oli 12 eri organisaation johtaja. Foorumis sisällöstä en voi puhua koska se on luottamuksellista ja olin itse asiassa yllättynyt, että sain siihen osallistua. Mutta sen verran kerron, että kun kuuntelin heidän keskustelua niin tajusin yhtäkkiä, jotain, mitä haluan tehdä ja mihin kuulua tulevaisuudessa. Eli oli taas kerran antoisa kokous. Mun pitäisi ehkä pitää jotain henkilökohtaista päiväkirja, jotta voisin kaikki ideat ja kokemukset kirjoittaa sinne, jotta ne ei unohtuis. Illalla kävin taas salilla rääkkämässä itseäni ja siitä kaupan kautta kotiin. Näitä ruokakauppoja tulen kyllä ikävöimään. Eilenkin olivat kaikki Ben&Jerrys jätskit puoleen hintaan! Siis puoleen hintaan!! Ois laitonta jättää ostamattaan! Mutta myöhemmin illalla vatsa ei todellakaan kiittänyt!

Niimpä päätinkin aamulla lähteä juoksemaan. Mäkiä. Rääkkäystä! Itserääkkäystä! Mutta hyvä ja tehokkasta! Ja näkymät olivat taas kauniit!

Sen jälkeen lähdin töihiin. Tänään oli pula työntekijöistä ja mun piti tuurata vastaanoto tiskilla. Siis yksin. Olin vastuussa. Huh. Asiakkaita oli laitasta laitaan, puhelin soi, ihmiset kävelivät sisään ja halusivat erilaisia asioita. Hyvä juttu täällä on se, että kaikki saivat apua. Tässä muutama asia: eräs raskaana oleva nainen käveli sisään ja kyseli, onko meillä mitään paikka suositella, mistä saisi ruokaapua kun hänellä on nyt tiukat paikat. Ja meillä itseasiassa siellä on varasto sellaisille hätätapauksille eli saatin hänelle pari muovikassillista ruokaaineita heti paikan päällä ja annoin paikallisen kirkon osoitteen myös, mistä tälläistä apua saa. Toiselle taas sain järjestettyä kuntosalikortin kun kaverin lääkäri kehotti käymään kuntosalilla, mutta hänellä ei ole varaa siihen. Eli sellainenkin mahdollisuus on. Sitten otin pari uutta potilasta meidän järjestelmään ja buukkasin terapia ja ahdistuneisuus- ja levottomuushallinta ryhmään; jotkut tulivat meditaatio sessioon, akupunktio sessioon; neulojen vaihtoon; ihan muuten vaan kysymään, mistä saisi huomiseksi lastenhoito apua ja näin edelleen ja näin edelleen. Illalla olin aika väsynyt mutta mulla oli oikeasti sellainen fiilis, että sain auttaa jokaikistä löytämään, mitä he tarvitsivat. Sain auttaa. Se on hyvä fiilis se! Ja samalla sain vielä paremman kuvan, mitä kaikkea me tarjotaan ja olen melko ylpeä, että lähes kaikki saavat apua eikä se maksaa heille mitään. Se on tosi hyvä, että ihmiset voivat tulla samaan paikkaan kun tarvitsevat apua. Säästyy se turha etsiminen ja soittaminen, koska monesti käy näin, että palveluntarjoja ja palvelun tarvitsejä eivät tapaa keskenään.. Jotkut eivät etes osaa lukea, saatti käyttää nettiä, jotta etsia apua.

Töiden jälkeen kiirehtiin kaupunkiin. Tätä ilta olinkin jo odottanut. Mun yksi suosikkinäyttelijästäni (eikä mulla niitä kovin monta ookka) on kirjottanut kirjan, joka ilmestyi viimme kuussa jenkeissa ja nyt täällä. Koska hän on itse skottilainen niin halusi ehdottomasti tulla tänne oman esittelemään omaa kirja. Eli Alan Cumming. Moni varmaan tietää nimeltä, mutta kyllä lähes kaikki ovat häntä nähneet jossain elokuvassa näyttelemässä. Olin hyvin etuajassa ja pääsin istumaan todella lähelle, jotta ei yksikään sanaa lipsahtaisi ohi. Aluksi arvasin, että se on pieni tilaisuus, mutta ihmisia olikin muutama sata. No ei ihme! Hän kertoi kirjasta ja lui ja me naurettiin ja välillä taputeltiin ja kuunteltiin korvat höröillä Sitten sai kysyä kysymyksiä. Minä olin kuudes ja viimeinen, kuka sen mahdollisuuden sai ja Alanin vastaus mulle kesti muutama minuutti ja mun piti muistaa välillä hengittää, se oli niin jännää!!! Sitä myös kuvattiin, en tiedä, olitko uutiset tai mikä , mut oisi hauskaa nähdä se pätkä. Lopuksi saatiin vielä hänen nimikirjoituksen kirjoihimme. Olin aika jonon alkupäässä (onneeksi) ja meillä oli pieni keskustelu myös, mutta se aihe jääköön Alanin ja mun välille ;)

Oh, en vieläkään voi uskoa sitä. Epätodeellista, että tapaan jonkun, kenen töitä olen ihaillut jo lukion ajasta asti! Uskomaton tuuri, että juuri nyt hän oli täällä ja minä pääsin paikan päälle! Toivottavasti se kaikki ei ole hyvä vaan uni!!!!

Kaikenlaista on vielä tiedossa loppuviikoksi, ihan sunnuntaihiin asti. Ja siitä syystä mun täytyykin nyt lähteä nukkumaan. Jotta jaksaan taas antaa itsestäni parhaan. Nati -nati

3 viikkoa takana??!!

Ja kolme edessä vielä

Täytyy myöntää kyllä, että olen aika rakastunut.. Kolmessa viikossa rakastunut tähän maahan, näihiin ihmisiin, siihen ihanan luontoon.. Ja vaan kolme viikkoa vielä.. Kiirettä tulee olemaan!

Mutta palataan vielä viimme viikkoon.. Kuten sanoin, torstai oli melko jännä päivää. Monestakin syystä. Siis mun piti kokata naisten ryhmän kanssa ja samalla kertoa terveellisestä ruokavaliosta. Voi pojat, että jännitti! En ole koskaan opettanut ketään laittamaan mitään ruokaa (paitsi kotona) enkä ole edes niin itsevarma omista taidoistani. Kokkaan, koska mun pitää. Syön, koska se pitää mut hengissä. Siinä se. Mutta olen kuitenkin asennoitunut siihen, että jos minun kerran täytyy laittaa sitä ruokaa ja syödä, niin samalla voin tehdä siitä nautinnollisen hetken itselleni ja perheelleni. Yritin mahdollisimman hyvin antaa tätä eteenpäin ja kertoa samalla miksi on joskus hyvä syödä vaan kasviruokaa ja mitä erilaiset kasvit antaa. Voin kyllä kertoa, että ennakkoluuloja naisilla oli. Niitä oli 13. Mutta päätin, että otan heti alussa homman haltuun ja meen täysillä. Ja se oli menestys.. Uskomatonta! Tämä keittiö, missä laitettiin ruoka oli hyvin tilava ja sain kaikille antaa jonkun tehtävän. Jokainen pilkkosi, paistoi, pesi, puhdisti jotain; joku oli salaattin vastaava jne. Oli yllättävä itsellenkin, että tavalla näinkin pienestä asiasta voi tehdä näinkin ison tapahtuman. Ja minä vaan kävelin ja selitin ja kerroin ja pitin huolen siitä, että kaikki naiset olivat mukana tässä jutussa. Ja hauskaa oli! Hyvä, että kerrankin mun huumori uppoa ;). Ja mikä oli hauskinta- just kasviscanneloni ja salaatti oli se mieleisiin. Jopa niille, jotka haukkui kasvisruoan ihan tarpeettomaksi. No kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja ei vaan siiheen ruokaan, naiset pitivat hauskaa ja nauttivat ja pääsin kaikkien kanssa juttelemaan ja kun lopuksi vielä tokasin, että kyllä oli helppo ruuanlaitto kun he tekivät kaiken työn ja että mun varmaankin täytyy ottaa heidät mukaan kotiini niin koko keittiö täyttyi naurusta. Oli hyvä antaa heille positiivista palautetta, moni heistä tarvitse sitä.

Torstai oli vielä jännä päivä, koska minulle tuli vieras Suomesta.. Otin loppuviikon vapaaksi ja lähdin lentokentälle hakemaan häntä. Odottavan aika on pitkä. Erityisesti kun lentoja oli peruuttu sumun vuoksi ja hän saapui 6 tuntia myöhässä. Mutta ei se haitannut! Eteenkin hänen kun matkalaukussa oli sitä Fazerin sinistä, tuore Helsingin Sanomat ja Fit lehti! Ja tieetenkin vierääni itse ;) Oli odottamisen arvoista :)

Jo samana iltana käytiin katsomma kaunista Edinburghin kaupunkia. Ja syömässä paikallista herkkua- fish and chipsia! Normaalisti se ei tulisi kuulonkaan mutta kai olin niin euphoriassa vielä hänen tulostaan että tilaattin sellainen annos paikallisesta pubista. Noh- voin kertoa- ei kannattaa! Ei ole mitään erikoista, mut kai sitä nyt kerran voi kokeilla. Ja no.. olihan siellä herneita! Eikö herneet oo terveellisiä..?

Perjantaina käytiin kans kaupunkilla ja shoppailemassa ja sit siinä Wishky Experiencissa. Eli teen sen heti selväksi- skotit kun on niiiin ylpeitä heidän viskistä, että vaikka et ole viskin ystävä, sinun täytyy kunnioittaa heidät ja käydää maistamassa ja kuuntelemassa, miten viskia tehdään ja miksi sitä täytyy juoda. Se on osaa heidän kultuurista. Se pieni kiertue oli itse asiassa todella mielenkiintoinen, sain hyvän kuvan historiasta ja muutenkin eri viskeistä. Lopuksi saatiin vielä maistiaisia. Voin kyllä kertoa, että viskista ja minusta ei tullut ystäviä mutta opin sitä arvostamaan. Ja se onkin kuulemaan tärkein. Eli onnistunut retki! Siinä museossa oli (oisko ollut maailman isoin?) viskikokoelmä ja yli 3000 pulloa viskia, no oli se kunnioitettavaa määrä, täytyy myöntää. Ja kokoelmä on arvokas. Niin arvokas, että sen arvoa on mahdoton laskea koska jotkut pullot on korvaamattomia. Paikka on käynnin arvoinen ja jos olet viskin ystävä niin kannattaa otta se gold tour, sit saat hieman maistiaisiakin. 

Launtaiksi meillä oli buukattu kokopäivän retki pois Edinburghista. Määränpää oli Loch Nessin järvi ja matkan varrelle jäi moni kiinnostava kohde. Ne retkeet ei ole itse asiassa niin kalliit, kokopäiväin retki maksoi 38 puntaa. Ja kokemus oli mieletön! Siis kauneimmat maisemat mitä olen koskaan nähnyt. Niin paljon historia, niin paljon linnoja, mäkiä, järvet, joket, lampaat.. Siis lampaita on paljon, sielläpäin on kuulemaan viisi kertaa niin paljon lampaita kun on ihmisiä. Nähtiin paikkoja, missä on kuuluisia elokuvia kuvattu (Braveheart, Harry Potter , Trainspotting) ja jooo- nyt kun teidän, että yhden työkaverini tuttu on kirjoittanut kirjan, olen töissä alueella, missä Trainspottingin tapahtumat ovat ikään kun tapahtuneet (siis kirjassa) ja elokuvassa näyttele mun yksi lempinäyttelijöistä, Ewan McGregor, niin lupaan, että katson sen heti kun meen kotiin! Alkaa jo pikkuhiljaa kiinnosta koko leffa!

No Loch Nessin järvi oli kaunis. Ja sää oli aurinkonpaisteinen eikä tuultakan ollut. Ihmeellista! Nessiä en kuitenkaan nähnyt (vaikka katsoin tarkasti) mikä on harmi, koska jos olisin hänet bongannut ja kuvan saanut niin oisin ollut heti miljoonan punnan verraan rikkaampi! Noh, ensi kerralla sitten!

Ja vielä. Siis tämä selfie hulluus, mitä minä en kyllä ymmärrä mut minkä nyt todistiin retkeellä. Siis se on mennyt niin hulluksi, että ihmiset kun pääsee bussista pois ihailemaan maisemia niin ei ne edes katso ympärilleen. Kamerat käteen ja selfieitä ottamaan. Siis ihan hullua! Heillä on jopa sellaiset tikut tai kepit ihan sitä varteen, että saa hyvät kuvat itsestään. Mä taidan olla liian vanha kai sellaiseen.. Totta kai otan kuvia mutta ei mun naamaa täytyy olla jok-ikisessä , mitä nyt lähtee pilaaman hyvä maisemakuva! Mut joo, hauska oli seurata sitä touhua, toivon, että ihmiset kyllä osasi arvosta maisemiakin ja nähdä muutakin kauneutta kun vaan sitä omaa naama ja hymyä jokaisisessä kuvassa. 

Mutta taas, ei se väärin ole, jokainen omalla tavallaan ja noh, se jäbä, joka keksisi tän selfie tikun, no se on varmaankin miljonääri jo! Aplodit sille! Fiksu kaveri!

Sunnuntaina käytiin taas lyhyellä bussimatkalla ja määränpää on viskitislaamo, mutta mun kohokohta oli paikka, missä kuuluisa kirjailia Walter Scott aina kotimatkalla Abbotsfordiin pysähtyi ja katseli maisemia. Kuulemaan hänen hevoset jo ilman käskyä pysähtyivät, koska tiesivät, että isäntäni halua istua hetken rauhassa ja ihaillaa maisemia. Legendan mukaan samat hevoset, kun kuljettivat isännän arkkua, pysähtivät yhtäkkiä samassa paikassa, ikään kun halusivat, että isäntäni saa ihailla vielä maisemia viimeisen kerran..

Paikka on käynnin arvoinen! Se on niiiiin kaunis! En ihmettele yhtään, että hevosetkin siihen pysähtyivät ;)

Ja se on Edinburghist n 45 minuuttin ajomatkan päästä, eli jos on mahista, niin käykää!

Tän jälkeen päätettiin käydä kokeilemassa sitä aitoa skottilaista herkkua- Haggista! Eli se on skotlantilaisten kansallisruoka. Eli siinä on lampaan sisälmyksiä kuten maksaa, sydäntä ja keuhkoja, lampaan talia, sipulia, karkeita kaurajauhoja ja mausteita. Joku neuvosi meille parhaan paikan Edinbrughissa, missä Haggista voi syödä ja käytiin testaamassa. Ja se oli hyvä!!!!! Se oli niin hyvä, että ehdottomasti haluan sitä ainakin kerran vielä ja laittaa sitä joskus kotonaankin. Jami! Se paikka, missä me käytiin syömässä oli aika fiini, ravintola 5 tähden hotellissa ja henkilökunta osaasi neuvoa tarkkaan, miten sitä syödään ja mitä viereen juodaan. Tietty skottilaista olutta! Käytkää kokeilemassa, vaikka se kuulostakin ihan kauhealta, se on niin hyväää!!!! Eli tässä tämän ravintolan versio siitä, alimpana kerroksena siis se lampaan sisälmykset, sitten lanttu muusattuna ja päällimmäisenä perunat muussattuna. Jami, nyt kun katson sitä kuva niin mietin, että pitäiskö käydä siellä huomenna uudelleen..

Ja voin vaan kuvitella äitini kasvoilmettä, kun hän lukee sitä nyt: hänen pikku tyttö, neiti-nirso-en-syö-mitään syömässä tätä! Hahaaaa! Olen aikustunut!! 

Tää on tämä ravintola, missä käytiin, suosittelen!! Se on ihan ydinkeskustassa, Princes streetilla, helppo löydä ja 5 tähden hotellin ravintolaksi ei ole suinkaan kallis. Ai niin ja maailma on pieni- meidän tarjoilija olikin nuori tanskalainen kundi, joka työkaveri on mun hyvän tutun poikaystävä :) Hauskaa!

Tänäänkin oli töissä hyvä päivä mutta siitä mun seuraavassa blogissani (toivottavasti jaksaatte vielä lukea). Täälläkin viikolla on kaksi kohokohta tulossa, mutta niistä en vielä kerro sanakaan- olkoot yllätykseksi teille! ;)

Hyvää alkaava työviikkoa kaikkile!!