Ja kertoa, että se mitä tapahtui tänään, ei tapahtunut unissani
Voi pojat, että on päivä takana. Mut eilisesta sen verran, että sain osallistua yhdellä foorumilla keskustassa, missä oli 12 eri organisaation johtaja. Foorumis sisällöstä en voi puhua koska se on luottamuksellista ja olin itse asiassa yllättynyt, että sain siihen osallistua. Mutta sen verran kerron, että kun kuuntelin heidän keskustelua niin tajusin yhtäkkiä, jotain, mitä haluan tehdä ja mihin kuulua tulevaisuudessa. Eli oli taas kerran antoisa kokous. Mun pitäisi ehkä pitää jotain henkilökohtaista päiväkirja, jotta voisin kaikki ideat ja kokemukset kirjoittaa sinne, jotta ne ei unohtuis. Illalla kävin taas salilla rääkkämässä itseäni ja siitä kaupan kautta kotiin. Näitä ruokakauppoja tulen kyllä ikävöimään. Eilenkin olivat kaikki Ben&Jerrys jätskit puoleen hintaan! Siis puoleen hintaan!! Ois laitonta jättää ostamattaan! Mutta myöhemmin illalla vatsa ei todellakaan kiittänyt!
Niimpä päätinkin aamulla lähteä juoksemaan. Mäkiä. Rääkkäystä! Itserääkkäystä! Mutta hyvä ja tehokkasta! Ja näkymät olivat taas kauniit!
Sen jälkeen lähdin töihiin. Tänään oli pula työntekijöistä ja mun piti tuurata vastaanoto tiskilla. Siis yksin. Olin vastuussa. Huh. Asiakkaita oli laitasta laitaan, puhelin soi, ihmiset kävelivät sisään ja halusivat erilaisia asioita. Hyvä juttu täällä on se, että kaikki saivat apua. Tässä muutama asia: eräs raskaana oleva nainen käveli sisään ja kyseli, onko meillä mitään paikka suositella, mistä saisi ruokaapua kun hänellä on nyt tiukat paikat. Ja meillä itseasiassa siellä on varasto sellaisille hätätapauksille eli saatin hänelle pari muovikassillista ruokaaineita heti paikan päällä ja annoin paikallisen kirkon osoitteen myös, mistä tälläistä apua saa. Toiselle taas sain järjestettyä kuntosalikortin kun kaverin lääkäri kehotti käymään kuntosalilla, mutta hänellä ei ole varaa siihen. Eli sellainenkin mahdollisuus on. Sitten otin pari uutta potilasta meidän järjestelmään ja buukkasin terapia ja ahdistuneisuus- ja levottomuushallinta ryhmään; jotkut tulivat meditaatio sessioon, akupunktio sessioon; neulojen vaihtoon; ihan muuten vaan kysymään, mistä saisi huomiseksi lastenhoito apua ja näin edelleen ja näin edelleen. Illalla olin aika väsynyt mutta mulla oli oikeasti sellainen fiilis, että sain auttaa jokaikistä löytämään, mitä he tarvitsivat. Sain auttaa. Se on hyvä fiilis se! Ja samalla sain vielä paremman kuvan, mitä kaikkea me tarjotaan ja olen melko ylpeä, että lähes kaikki saavat apua eikä se maksaa heille mitään. Se on tosi hyvä, että ihmiset voivat tulla samaan paikkaan kun tarvitsevat apua. Säästyy se turha etsiminen ja soittaminen, koska monesti käy näin, että palveluntarjoja ja palvelun tarvitsejä eivät tapaa keskenään.. Jotkut eivät etes osaa lukea, saatti käyttää nettiä, jotta etsia apua.
Töiden jälkeen kiirehtiin kaupunkiin. Tätä ilta olinkin jo odottanut. Mun yksi suosikkinäyttelijästäni (eikä mulla niitä kovin monta ookka) on kirjottanut kirjan, joka ilmestyi viimme kuussa jenkeissa ja nyt täällä. Koska hän on itse skottilainen niin halusi ehdottomasti tulla tänne oman esittelemään omaa kirja. Eli Alan Cumming. Moni varmaan tietää nimeltä, mutta kyllä lähes kaikki ovat häntä nähneet jossain elokuvassa näyttelemässä. Olin hyvin etuajassa ja pääsin istumaan todella lähelle, jotta ei yksikään sanaa lipsahtaisi ohi. Aluksi arvasin, että se on pieni tilaisuus, mutta ihmisia olikin muutama sata. No ei ihme! Hän kertoi kirjasta ja lui ja me naurettiin ja välillä taputeltiin ja kuunteltiin korvat höröillä Sitten sai kysyä kysymyksiä. Minä olin kuudes ja viimeinen, kuka sen mahdollisuuden sai ja Alanin vastaus mulle kesti muutama minuutti ja mun piti muistaa välillä hengittää, se oli niin jännää!!! Sitä myös kuvattiin, en tiedä, olitko uutiset tai mikä , mut oisi hauskaa nähdä se pätkä. Lopuksi saatiin vielä hänen nimikirjoituksen kirjoihimme. Olin aika jonon alkupäässä (onneeksi) ja meillä oli pieni keskustelu myös, mutta se aihe jääköön Alanin ja mun välille ;)
Oh, en vieläkään voi uskoa sitä. Epätodeellista, että tapaan jonkun, kenen töitä olen ihaillut jo lukion ajasta asti! Uskomaton tuuri, että juuri nyt hän oli täällä ja minä pääsin paikan päälle! Toivottavasti se kaikki ei ole hyvä vaan uni!!!!
Kaikenlaista on vielä tiedossa loppuviikoksi, ihan sunnuntaihiin asti. Ja siitä syystä mun täytyykin nyt lähteä nukkumaan. Jotta jaksaan taas antaa itsestäni parhaan. Nati -nati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti