3 viikkoa takana??!!

Ja kolme edessä vielä

Täytyy myöntää kyllä, että olen aika rakastunut.. Kolmessa viikossa rakastunut tähän maahan, näihiin ihmisiin, siihen ihanan luontoon.. Ja vaan kolme viikkoa vielä.. Kiirettä tulee olemaan!

Mutta palataan vielä viimme viikkoon.. Kuten sanoin, torstai oli melko jännä päivää. Monestakin syystä. Siis mun piti kokata naisten ryhmän kanssa ja samalla kertoa terveellisestä ruokavaliosta. Voi pojat, että jännitti! En ole koskaan opettanut ketään laittamaan mitään ruokaa (paitsi kotona) enkä ole edes niin itsevarma omista taidoistani. Kokkaan, koska mun pitää. Syön, koska se pitää mut hengissä. Siinä se. Mutta olen kuitenkin asennoitunut siihen, että jos minun kerran täytyy laittaa sitä ruokaa ja syödä, niin samalla voin tehdä siitä nautinnollisen hetken itselleni ja perheelleni. Yritin mahdollisimman hyvin antaa tätä eteenpäin ja kertoa samalla miksi on joskus hyvä syödä vaan kasviruokaa ja mitä erilaiset kasvit antaa. Voin kyllä kertoa, että ennakkoluuloja naisilla oli. Niitä oli 13. Mutta päätin, että otan heti alussa homman haltuun ja meen täysillä. Ja se oli menestys.. Uskomatonta! Tämä keittiö, missä laitettiin ruoka oli hyvin tilava ja sain kaikille antaa jonkun tehtävän. Jokainen pilkkosi, paistoi, pesi, puhdisti jotain; joku oli salaattin vastaava jne. Oli yllättävä itsellenkin, että tavalla näinkin pienestä asiasta voi tehdä näinkin ison tapahtuman. Ja minä vaan kävelin ja selitin ja kerroin ja pitin huolen siitä, että kaikki naiset olivat mukana tässä jutussa. Ja hauskaa oli! Hyvä, että kerrankin mun huumori uppoa ;). Ja mikä oli hauskinta- just kasviscanneloni ja salaatti oli se mieleisiin. Jopa niille, jotka haukkui kasvisruoan ihan tarpeettomaksi. No kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja ei vaan siiheen ruokaan, naiset pitivat hauskaa ja nauttivat ja pääsin kaikkien kanssa juttelemaan ja kun lopuksi vielä tokasin, että kyllä oli helppo ruuanlaitto kun he tekivät kaiken työn ja että mun varmaankin täytyy ottaa heidät mukaan kotiini niin koko keittiö täyttyi naurusta. Oli hyvä antaa heille positiivista palautetta, moni heistä tarvitse sitä.

Torstai oli vielä jännä päivä, koska minulle tuli vieras Suomesta.. Otin loppuviikon vapaaksi ja lähdin lentokentälle hakemaan häntä. Odottavan aika on pitkä. Erityisesti kun lentoja oli peruuttu sumun vuoksi ja hän saapui 6 tuntia myöhässä. Mutta ei se haitannut! Eteenkin hänen kun matkalaukussa oli sitä Fazerin sinistä, tuore Helsingin Sanomat ja Fit lehti! Ja tieetenkin vierääni itse ;) Oli odottamisen arvoista :)

Jo samana iltana käytiin katsomma kaunista Edinburghin kaupunkia. Ja syömässä paikallista herkkua- fish and chipsia! Normaalisti se ei tulisi kuulonkaan mutta kai olin niin euphoriassa vielä hänen tulostaan että tilaattin sellainen annos paikallisesta pubista. Noh- voin kertoa- ei kannattaa! Ei ole mitään erikoista, mut kai sitä nyt kerran voi kokeilla. Ja no.. olihan siellä herneita! Eikö herneet oo terveellisiä..?

Perjantaina käytiin kans kaupunkilla ja shoppailemassa ja sit siinä Wishky Experiencissa. Eli teen sen heti selväksi- skotit kun on niiiin ylpeitä heidän viskistä, että vaikka et ole viskin ystävä, sinun täytyy kunnioittaa heidät ja käydää maistamassa ja kuuntelemassa, miten viskia tehdään ja miksi sitä täytyy juoda. Se on osaa heidän kultuurista. Se pieni kiertue oli itse asiassa todella mielenkiintoinen, sain hyvän kuvan historiasta ja muutenkin eri viskeistä. Lopuksi saatiin vielä maistiaisia. Voin kyllä kertoa, että viskista ja minusta ei tullut ystäviä mutta opin sitä arvostamaan. Ja se onkin kuulemaan tärkein. Eli onnistunut retki! Siinä museossa oli (oisko ollut maailman isoin?) viskikokoelmä ja yli 3000 pulloa viskia, no oli se kunnioitettavaa määrä, täytyy myöntää. Ja kokoelmä on arvokas. Niin arvokas, että sen arvoa on mahdoton laskea koska jotkut pullot on korvaamattomia. Paikka on käynnin arvoinen ja jos olet viskin ystävä niin kannattaa otta se gold tour, sit saat hieman maistiaisiakin. 

Launtaiksi meillä oli buukattu kokopäivän retki pois Edinburghista. Määränpää oli Loch Nessin järvi ja matkan varrelle jäi moni kiinnostava kohde. Ne retkeet ei ole itse asiassa niin kalliit, kokopäiväin retki maksoi 38 puntaa. Ja kokemus oli mieletön! Siis kauneimmat maisemat mitä olen koskaan nähnyt. Niin paljon historia, niin paljon linnoja, mäkiä, järvet, joket, lampaat.. Siis lampaita on paljon, sielläpäin on kuulemaan viisi kertaa niin paljon lampaita kun on ihmisiä. Nähtiin paikkoja, missä on kuuluisia elokuvia kuvattu (Braveheart, Harry Potter , Trainspotting) ja jooo- nyt kun teidän, että yhden työkaverini tuttu on kirjoittanut kirjan, olen töissä alueella, missä Trainspottingin tapahtumat ovat ikään kun tapahtuneet (siis kirjassa) ja elokuvassa näyttele mun yksi lempinäyttelijöistä, Ewan McGregor, niin lupaan, että katson sen heti kun meen kotiin! Alkaa jo pikkuhiljaa kiinnosta koko leffa!

No Loch Nessin järvi oli kaunis. Ja sää oli aurinkonpaisteinen eikä tuultakan ollut. Ihmeellista! Nessiä en kuitenkaan nähnyt (vaikka katsoin tarkasti) mikä on harmi, koska jos olisin hänet bongannut ja kuvan saanut niin oisin ollut heti miljoonan punnan verraan rikkaampi! Noh, ensi kerralla sitten!

Ja vielä. Siis tämä selfie hulluus, mitä minä en kyllä ymmärrä mut minkä nyt todistiin retkeellä. Siis se on mennyt niin hulluksi, että ihmiset kun pääsee bussista pois ihailemaan maisemia niin ei ne edes katso ympärilleen. Kamerat käteen ja selfieitä ottamaan. Siis ihan hullua! Heillä on jopa sellaiset tikut tai kepit ihan sitä varteen, että saa hyvät kuvat itsestään. Mä taidan olla liian vanha kai sellaiseen.. Totta kai otan kuvia mutta ei mun naamaa täytyy olla jok-ikisessä , mitä nyt lähtee pilaaman hyvä maisemakuva! Mut joo, hauska oli seurata sitä touhua, toivon, että ihmiset kyllä osasi arvosta maisemiakin ja nähdä muutakin kauneutta kun vaan sitä omaa naama ja hymyä jokaisisessä kuvassa. 

Mutta taas, ei se väärin ole, jokainen omalla tavallaan ja noh, se jäbä, joka keksisi tän selfie tikun, no se on varmaankin miljonääri jo! Aplodit sille! Fiksu kaveri!

Sunnuntaina käytiin taas lyhyellä bussimatkalla ja määränpää on viskitislaamo, mutta mun kohokohta oli paikka, missä kuuluisa kirjailia Walter Scott aina kotimatkalla Abbotsfordiin pysähtyi ja katseli maisemia. Kuulemaan hänen hevoset jo ilman käskyä pysähtyivät, koska tiesivät, että isäntäni halua istua hetken rauhassa ja ihaillaa maisemia. Legendan mukaan samat hevoset, kun kuljettivat isännän arkkua, pysähtivät yhtäkkiä samassa paikassa, ikään kun halusivat, että isäntäni saa ihailla vielä maisemia viimeisen kerran..

Paikka on käynnin arvoinen! Se on niiiiin kaunis! En ihmettele yhtään, että hevosetkin siihen pysähtyivät ;)

Ja se on Edinburghist n 45 minuuttin ajomatkan päästä, eli jos on mahista, niin käykää!

Tän jälkeen päätettiin käydä kokeilemassa sitä aitoa skottilaista herkkua- Haggista! Eli se on skotlantilaisten kansallisruoka. Eli siinä on lampaan sisälmyksiä kuten maksaa, sydäntä ja keuhkoja, lampaan talia, sipulia, karkeita kaurajauhoja ja mausteita. Joku neuvosi meille parhaan paikan Edinbrughissa, missä Haggista voi syödä ja käytiin testaamassa. Ja se oli hyvä!!!!! Se oli niin hyvä, että ehdottomasti haluan sitä ainakin kerran vielä ja laittaa sitä joskus kotonaankin. Jami! Se paikka, missä me käytiin syömässä oli aika fiini, ravintola 5 tähden hotellissa ja henkilökunta osaasi neuvoa tarkkaan, miten sitä syödään ja mitä viereen juodaan. Tietty skottilaista olutta! Käytkää kokeilemassa, vaikka se kuulostakin ihan kauhealta, se on niin hyväää!!!! Eli tässä tämän ravintolan versio siitä, alimpana kerroksena siis se lampaan sisälmykset, sitten lanttu muusattuna ja päällimmäisenä perunat muussattuna. Jami, nyt kun katson sitä kuva niin mietin, että pitäiskö käydä siellä huomenna uudelleen..

Ja voin vaan kuvitella äitini kasvoilmettä, kun hän lukee sitä nyt: hänen pikku tyttö, neiti-nirso-en-syö-mitään syömässä tätä! Hahaaaa! Olen aikustunut!! 

Tää on tämä ravintola, missä käytiin, suosittelen!! Se on ihan ydinkeskustassa, Princes streetilla, helppo löydä ja 5 tähden hotellin ravintolaksi ei ole suinkaan kallis. Ai niin ja maailma on pieni- meidän tarjoilija olikin nuori tanskalainen kundi, joka työkaveri on mun hyvän tutun poikaystävä :) Hauskaa!

Tänäänkin oli töissä hyvä päivä mutta siitä mun seuraavassa blogissani (toivottavasti jaksaatte vielä lukea). Täälläkin viikolla on kaksi kohokohta tulossa, mutta niistä en vielä kerro sanakaan- olkoot yllätykseksi teille! ;)

Hyvää alkaava työviikkoa kaikkile!!