Happy Halloween!

Hyvä Halloweenia, kaikki!

Tänään on monta eri juhlapäivää, mitä yhteensä kutsutaan Halloweeniksi. On kelttien uusi vuosi (Samhain), on pyhimysten päivä (Hallow tarkoittaa pyhimystä vanhassa englantinkielessä) ja on vielä sielujen päivää, jolloin sytytetään kynttilät ja odotetaan kuolleiden omaisten sieluja kotiin. Nykyaikana sitä kaikkea kutsutaan yhdellä nimellä- Halloween. Ihan kiva on ollut kävellä tänään kaupunkillä kun kaikkialla voi kohdata pieniä sööttejä noitia. 

Oli mielenkiintoinen päivä myös töissä. Pääsin tänään mukaan sellaisen ryhmään, missä omaishoitajat tapaavat ja tukevaat toisiaan. Se on sellainen 17 naisen ryhmä ja jokaisella on joku (jotkut), kenen omaishoitajat he ovat. Oli naisia, kenen miehet ovat sairaat mutta lähes puolilla on lapset, kenellä on vakava mielenterveyshäiriö. Ja nämä tarinat ovat aika järkyttävät. Naiset kertoivat, että lukuunottamatta tästä hyväntekeväisyysorganisaation järjestämästä ryhmästä, he eivät paljon tukea muualta saa. Toki on samanlaisa muitakin ryhmiä muissa kaupunkinosissa. Kun kysyin, ovatko he saaneet mitään psykoedukaatiota niin siitä he eivät olleet kuullut ollenkaan, että edes tälläisiä tehdään. Kaikki tieto sairauksista (ja siellä on skitsoferina, depressiota, paranoia, bipolaarhäiriötä jm) ovat he joutuneet itse etsimaan netista. Kerroin hieman meidän tapoista ja että me pyritään siihen, että perheejäsenet saisivat tietoa sairaudesta, hoidosta ja muusta , koska se auttaa paljon kuntoutuksessa ja muutenkin on hyvä koko perheelle, koska silloin he voivat auttaa paremmin. Ja se tapaaminen tänään meniki siihen, että kerroin, miten meillä asiat on, sen verran kun tiedän ja he kertoivat, miten heillä on asiat. Esimerkiksi omaishoitajat saavat jonkinmuotoista rahaa siitä, että hoitavat, mutta jos on eläke niin silloin pitää valita, joko eläke tai omaishoitajan tuki, molempa ei saa. Niimpä suurin osa naisista ei saa penniäkään valtiolta vaikka on "töissä" 24/7. Isoin ongelma taitaa olla täällä se, että valtaa on poliitikkoilla, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä tavallisiin ihmisiin. He ovat yleensä keskiikäisiä miehiä, aina olleet politiikassa eikä oikeesti tiedä ruohonjuuritasolla asioista muuten, kun lukevat jotain raportteja. Tukia leikataan ja monet näistä naisista kertoivat, että on ihan yksi näiden ongelmien kanssa. Onneeksi on tälläiset järjestöt, missä he voivat käydä ja saada vertaistukea. Mutta- he eivät valittaneet mistä. He vaan kertoivat, miten asiat on ja ihailevat Suomea, miten meillä kyllä yksilö on tärkeä ja vaikka moni moni suomalainen valittaa, että valtio ei piittää niin kyllä oikeasti valtio meistä välittää. Käykää jossain muualla (ei tarvitse edes kauas mennä) kun tajutte, miten hyvin oikeasti asiat ovat. Sain näiltä rouvilta parit yhteystiedot pariin muun mielenterveysjärjestöön, missä aion käydä katsomassa ja ehkä pääseen mukaan johonkin ryhmäänkin. 

Iltapäivällä oli taas perjantain kävelyryhmä ja ehdottomasti halusin päästä mukaan sinnekin. Tänään mentiin vähän eri reittiä ja nyt kun minä olen mukana, he suunittele reitin sille, että olisi mahdollisiman kiinnostavia kohteita matkan varrella. 

Tää viimeinen kuva on jalankulkijoille, jotka halua ylittä rautatien. Aika mielenkiintoista. 

Nyt alan valmistumaan illan juhliin, siellä on keskustassa ilotulitusta ja valoshowta ja ties mitää luvassa. Täytyhän sitä uutta vuotta juhlia kunnolla! Seuraava uusi vuosi on vasta kahden kuukauden päästä!

Kaikille teille- hirrrrrvittävän hauskaa Halloweenia.. uuuuuuuu

Hyvä, Ismo!

Viikko on taas mennyt niin nopeasti

Huomenna on jo perjantai enkä ole ehtinyt kun kerran kirjoittaa täällä viikolla. Se oikeasti tarkoittaa vaan sitä, että tekemistä piisaa ja hyvä näin! Töissä on ollut todella mielenkiintoista, olen tapaanut taas miljoona uutta ihmista, niin työkavereita kun asiakkaitaakin. On ollut samanlaisia ryhmätapaamisia kun viimme viikollakin ja olen päässyt hieman syvemälle heidän toimminnasta ja toimintatavoista. Enemmän ja enemmän olen vakuuttunut siitä, että on hyvä asia, että Wester Hailes Health Agencyssa kaikki palvelut ovat saman katon alla. Aluksi olin epävarma mut näen, että asia toimii. Jotenkin ihmiset, kenellä on erilaiset ongelmat, osaavat antaa tukea toinen toiselle eri lailla. Esimerkiksi meidän naistenryhmässä, missä siis on paljon erilaisia ongelmia takanaa (päihteiden käyttöä, depressiota, oppimisvaikeuksia, syrjäytymistä, syömishäiriötä), tsemppaa toisiaan todella paljon ja kukaan ei puhuu omasta ongelmasta, puhutan asioista, mitkä ovat kaikille yhteisiä- perhe, työ, huvit, juorut. He itse sanovat, että on niin hyvä tulla tänne ryhmään koska kukaan ei ota mitään negatiivista mukaan, kaikki negatiivinen unohtuu. Mut uskoisin, että jos kaikki olisivat entiset huumeidenkäyttäjät esimerkiksi, niin puhe olisi ihan jonkun muun asian ympärillä. Väkisinkin. Eli mielestäni todella hyvä näin.

Myöhemmin vanhemmuuden ryhmässä pääsin tänään itsekin hieman ääneen. Oli kyllä aivan mahtava puhua asioista, mitä olen opiskellut ja nyt saan jakaa eteenpäin niille, ketä sitä tarvitsevat. Aihe oli tänään, miten kasvatetaan lapsistamme hyviä itseluottamuksellisia ihmisiä. 

Sää on ollut täällä todella vaihteleva, kerran on tullut jopa vettä ihan kaatamalla, yleensä täällä sataa sellaista tihkusadetta, mitä tuulessa ei edes huomakaan. Mut tänään sää taas lämpeni ja huomiseksi luvataan jopa +17! Jeeeei! Bussiliikennettä haluan vielä kerran kehua, en ole kertakaan ikävöinyt autoani. Tykkän siitäkin, että bussit on kaksikerroksiset ja lähden aina tonne yläkertaan ja pääsen nauttimaan näköalasta, se o hieno! Mut bussien aikatauluja ei kannattaa katsoa niin orjallisesti. Ne tulee silloin kun ne tulee. 

Olen nyt myös urheillut melko ahkerasti. Siis kävelen täällä tosi paljon muutenkin mut päättin osta myös kuukauden salikortin. Ikää kun paina jo senverran, että täytyy kropasta pitää hipasen parempaa huolta. Kuntosaleja täällä on laidasta laitaan. On todella hienoja, yksityisiä klubeja, missä on kuntosalit kaikkineen herkkuineen ja uimaaltaat, hinnat alk. 70£/kk ja sitten on tavalliset salit n 40£/kk. Opiskelijä kun olenkin, päättin käydä kysymässä yliopiston kuntosalilta, voinko sitä käyttää. Napier University on aika uusi rakennus ja se sali on todella hyvä! Lisäksi on kaiken maailman bodypump ja muita tunteja ja pilatesta, joga jm. Opiskelijahinta- 16£ kuukaudessa! Ei pahaa! Laitteet kaikki uudet ja mun kaltaiselle blondillekin helppoja käyttää. Ja porukkaakin siellä on aika kiva, nuoret yliopiston kundit, he varmaankin luulevat, että olen yksi opettajista. Hyvä näin ;)

Muutenkin olen yrittänyt elää täällä terveellista elämä, syön aamuisin puuroa ja teen lounaaksi eväät mukaan, koska sellaisia lounaspaikkoja mun työpaikkojen lähellä ei ole, kuten meillä on kotona. Edinburghi keskustassa on, mutta en ole vielä yksinkertaisesti ehtinyt sinne syömään. Mutta kaupassa on hyvä valikoima. Ja halvempi kun Suomessa! Halleluja!

Kun aikaisemmin ajattelin, että ostan jotain vaatteita tai jotain, niin nyt eilen kävin Mark&Spencerin ruokakaupassa ja näin paljon, mitä ostan sieltä mukaan. Miksi aina on jotain parempaa siellä, missä itse ei asu? Tai enkö osaa enään huomata näitä hyviä tavaroita, mitä meiltä saa..?

Eilen kun kävin luonaalla, luin paikallista lehteä, siis Iso-Britannian lehteä, The Sun'ia ja katsos vaan: meidän oma Ismokin oli saanut sieltä pienen palstatilaan! Hyvää, Ismo! 

Huomenna on taas perjantai, ja Halloween ja mut on kutsuttu yhteen Halloween juhlaan. En tiedä, missä se on vielä ja mitä siellä oikein tapahtuu, mut sen näen sitten huomenna. Vielä ajattelin käydä viikonloppuna eläintarhassa, se on aika lähellä mun kotia ja kuulemaan vierailun arvoinen. Täytyy vaan toivoa, että sää on hyvä. Ja sitten maanantaina on juoksutreffit yhden ultramaratonistin kanssa. Apua, mihin mä taas olen lupautunut??!!

Tämä kuva minun piti otta, koska tyttäreni lempieläin on giraffi. On se kyllä kaunis eläin, täytyy myöntää.

Uusi viikko uudet kujeet

Olen täällä jo kun kotona

Lähdin aamulla bussiin ja muistelin, miten tasa viikko sitten kauhuissaan ihmettelin, että miten mä ikina opin sen julkisen liikenteen täällä. Nyt, viikko myöhemmin, tuntuu kun olisin ollut täällä jo kauan.

Tänään olin yhdessä ryhmätapaamisessa, Think Positive! ryhmässä. Kuten jo nimi paljastaa, ryhmä on ajateltu niille, kenella on depressio tai matala itsetunto ja ei oikein löydä positiivisuutta, kuten Suomessakin, täällä myös sellaisia ihmisiä löytyy ja paljon. En tiedä tai en ainakaan ole kuullut, että sellaista järjestettaisiin meillä koti Suomessa. Uskoisiin (toivoisiin) ainakin niin. Ryhmässä oli tänään 6 ihmista ja ryhmän vetäjä ja minä. Tehtiin erilaisia harjoituksia ja käytiin läpi erialisia metoteja, miten sitä oma ajattelua voisi muutta positiivisemmaksi. Kyllä tälläiselle olisi kysyntä Suomessakin, varmaan enemmän kun sitä tarjotaan. Jopa näille, kenella ei ole diagnosoitu depressiota. Skotlantissa on paljon arabeja, he ovat yleensä melko varakkaita ja naisetkin korkeasti koulutettuja, mutta heillä, siis naisilla, on todella matala itsetunto. Tänään ryhmässämme olikin kolme arabinaista, yksi ammattilta arkkitekti, yksi veterinaari ja yksi opettaja. Juttelin heidän kanssa ja tehtiin näitä harjoituksia yhdessä ja huomasin, miten fiksuja naisia ovatkin, mutta niin niin ujot ja hiljaiset. Tässä ryhmässä he ovat käyneet jo muutaman viikon ja ryhmän vetäjän mukaan muutoksia jo nyt näkee. Hienoa! Kolme muuta oli skottilaisia, kahdella vakava depressio ja kolmanella ahdistuneisuushäiriö. Lähden varmaankin ensi viikolla kans mukaan ryhmään, sain jo tänään paljon uusia eväitä mukaan, mitä voin joskus omassa työssä käyttää. Kiitos siitä!

Iltapäivällä lähdin takaisiin kaupunkiin, koska halusin nähdä vielä päivänvalossa sellaista kapea katu, kun eilen käytiin, samanlaista kun see Mary's King Close. Eilisesta jäi vielä se sanomatta, että se Close tarkoitta jotain katua, todella kapea, sellaisia on vielä Edinburghin vanhassa kaupunkissa ja niissä on vielä toimintaa, kävelin yhdestä tänään läpiin ja näin ovia, sellaisia nykyaikaisia ovia, missä on samanlaiset postiluukutkin kun meillä Suomessa. En tiedä, onko se joku toimisto tai asuuko siellä joku, mutta se Close (katu) näyttää sellaiselta:

Ja ylhältä alas tälläiselta:

Niin, nyt teillä on ehkä pareempi kuva siitä. Ja talot olivat jopa 10 kerroksisetkin ja tikkaiden kauttaa mentiin ylös. Se Mary's King Close on hieman alempana, maapintakin alempana, mutta en nyt tarkkaan osaa kuvitella, oliko se silloin 400 vuotta sittenkin maapintaa alempana. En minäkään kaikkea ymmärtää! :)

Mary King oli itseasiassa liikenainen, joka peri omaisuuden ja teki businesta. Se ei todellakaan ollut silloin normaalia eikä se, että sellainen katu naisen jälkeen nimettiin.

No nyt mulla on ainakin itselläni pareempi kuva siitä kaikesta. Paikalliset sanovat, että Mary's King Close on heidän lempinähtävyys täällä. 

Näin vielä muutakin ja jäin kuuntelemaan, tää on niin ihana musiikkia!!

Eilen kun kävelin mun uuden tuttavan Columbialaisen tyttökaverin kanssa täällä, vahinkossa lipsahti, että mun edellinen ammatti oli parturi-kampaaja. Ja no voitte kolme kertaa arvaa, mitä olin tänään illalla tekemässä..

Huomenna lähden taas sinne Wester Hailesiin ja no, en voi edes tänään kuvitella, mitä kaikkea siellä huomenna tapahtuu. Siksi se kaikki onkin niiiin mielenkiintoisa! Hyvää yötä!

Pühapäev on eestikeelse blogi päev

Kuna olen palju saanud tagasisidet, et miks ma eesti keeles ei kirjuta siis otsustasin, et pühapäeviti kirjutan. Soome keeles pean kirjutama, kuna see organisatsioon, kelle kaudu siia tulin, seda soovis. Ok, see selleks..

Ootasin väga nädalavahetust, kuna ammu juba olen tahtnud siia linna tulla ja siin on nii palju avastamist aga mida sa avastad, kui pikad päevad tööl oled. See töö võtab vaimselt päris läbi ja õhtuks ma olen suht väsinud. Aga siis tuligi juba laupäev.. Raske oli kohe valida, mida avastama lähen. Pika mõtlemise ja kaalumise peale otsustasin siis käia ära Edinburghi lossis. Loss on kõrge mäe otsas ja teda on põhimõtteliselt Edinburghi kesklinnast ilusti näha. Kuninglik loss on olnud siin vähemalt kuningas David I ajast kui ta valitses 12ndal sajandil aga arheoloogid on oma väljakaevamistes tõdenud, et esimesed inimesed võisid siin elada juba 2. sajandil. Ühesõnaga üks päris vana maja juba. Ok, lossikompleks siiski. Hiljem lossis enam kuningaid ei elanud ja kompleksi kasutati sõjaväe tarbeks. Seal asub sõjamuuseum, saab külastada vanglat kus 17ndal sajandil hoiti sõjavange ja käia väikeses toas, kus Shoti kuninganna Mary sünnitas tulevase Shoti ja Inglise kuninga Jamesi. Soovitan teil lugeda Mary kohta, ta polnud just kõige soosituim pliiats karbis. No igatahes kogu koht pulbitseb huvitavatest sündmustest ja üldse on see loss Shotimaa kõige külastatumaid kohti turistide hulgas. Õpilase pilet maksis 16£ ja soovitan maksta veel 3.50£ väikese raadio ja kõrvaklappide rendi eest, kus saate näiteks inglise või soome või vene või kasvõi hiina keeles kuulata lossi (kuri)kuulsat ajalugu. Loss ise aga näeb välja selline

 Kui kunagi kavatsete sinna minna siis soovitan pileti netist enne ära osta ja mitte minna lihtsalt kohapeale nagu mina ning seista pool tundi pileti järjekorras. Ja võite arvestada, et kuna Edinburghis on päris kõva tuul ja loss on veel omakorda kõrgel mäeotsas, siis tuul on kohati nii tugev, et pidin päris kinni hoidma kusagilt, et mitte lendu minna. Aga vaatamisväärt paik ja varuge aega 1,5-2h.

Selline ilus vaade on lossilt linnale. Seal keskel suure kumara katuse all on raudteejaam.

Ja seda õiget Shoti kultuuri õnnestus ka näha, on tavaline, et pruutpaar oma pulmapäeval käib lossis pildistamas. Jah, te näete õieti, on pruut ja peig, mitte kaks pruuti ;). Pulmaautot mul ei õnnestunud pildistada aga see oli sellise vanaegse takso moodi, hästi lahe. Hõissa pulmad! Ja soovime neile palju õnne ja armastust. 

Peale lossi külastamist kõndisin Edinburghi Playhousi, mis on siis kohalik teater või koht, kus erinevad etendused ja muusikalid etenduvad. Mõtlesin, et proovin õnne ja küsin, kas paari nädala pärast etenduval Riverdancile ka pileteid on, ja kujutage ette, mul õnnestuski sinna pilet saada! Jeeeee! Siis sellele õigele ja originaalsele! Uskumatu!

Hõljusin õnnest segasena oma piletiga teatrist välja kui järsku silmanurgast nägin kuidas üks vanaproua kokku kukkus. Tulin hetkega maa peale tagasi ja jooksin ta juurde aitama. Sain proua ärkvele ja kontrollisin ta teadvust ja adekvaatust ja aitasin ta istukile. Kõrvalseisjal palusin kiirabisse helistada ja siis tuli proua tütar, kes väga ära kohkus ja ise pea abi vajas. Otsustasin siis igaks juhuks nii kauaks sinna jääga kuni kiirabi kohale tuli. Vaene proua oli just mingilt etenduselt tulnud ja kuna see teater on väga suur ja inimesi väga palju ja treppidel kõndimist siis ühel hetkel tal lihtsalt sai õhk otsa ja minestas ära, tuli välja, et natuke oli ka südames viga. Sain teda veenda, et kiirabi peab ta siiski üle kontrollima kuna oli siiski hetke teadvusetu ja lõpuks naersime, et õnneks kõik see juhtus peale etendust, mitte enne ja isegi jõudis teatrist suveniiri osta. Lõpp hea kõik hea.

Täna, pühapäeval, otsustasin, et laisklen kodus. No sellest ei tulnud miskit välja, sest nii palju põnevaid kohti veel nägemata ja ma suisa kibelesin kodunt välja. Suutsin enda uue tuttava, ühe tüdruku Kolumbiast ka kaasa meelitada ja läksime Mary's King Close muuseumisse. Mary's King Close on selline 16. sajandil olev tänav, maapinnast allpool. Vaesemad inimesed elasid allpool majades ja natuke jõukamad ülevalpool. Seda on raske kirjeldada, ma pole iial varem sellist tänava moodi allpool maapinda-asja näinudki ega sellest kuulnud. No ühesõnaga, mingi lilleline elu seal inimestel ei olnud. Kitsad ruumid, pimedus, katk, hais, kuna lehmad, lambad, koerad, kassid, kanad, inimesed- kõik elasid samas kohas ja võite ise arvata, kui mingisugust kanalisatsiooni moodi värki polnud.. Mary's King Close kohta on palju erinevaid legende ja seal toimus mõrvu jne jne. Sinna peab eelnevalt kohale minema ja panema kinni aja, rühmas on 20 inimest, ja rühm viiakse sinna alla iga 15 minuti tagant oma giidiga, mis on väga hea, sest giid jutustab väga ilmekalt, mis ja kus toimus. Eriliselt jäi mulle südamesse üks väike kamber, kus teatavasti 90ndatel aastatel üks jaapani selgeltnägija tuli tegema dokumentaalfilmi sellest kohast. Väikesesse kambrisse jõudes ütles ta, et seal valitseb liiga palju paha aurat ja tahtis ruumist ära minna, kui järsku tundis, et keegi teda jakist sikutab. Ta pööras ümber ning nägi väikest tüdrukut, kel seljas katkised ja räpased riided. Tüdruk ütles, et ta nimi on Annie, et ta on väga kurb, sest ta vanemad on ta hüljanud ning ta on kaotanud oma kuldsete juustega nuku. Jaapani selgeltnägija jooksis sealt välja, üles tänavale, esimesse poodi, kust ostis Shoti rahvariietes kuldsete juustega nuku ning tõi selle Anniele. Ja hiljem külastajad, kes on sellest kuulnud, on toonud Anniele nukke, või mängukarusi või midaiganes mänguasja, ja need kõik on seal toakeses. Tahtsin ka Anniele miskit niiväga anda aga mul ei olnud ühtegi mänguasja käepärast. Järsku tuli meelde, et ostsin oma tütrele ühest poest ilusad kuldsed sätendavad juuksekummid, võtsin need kotist välja ja jätsin sinna, no järsku ta tahab oma nuku juuksed soengusse panna? Ja ma vannun, sel hetkel kui need sinna jätsin, olid teised juba sellest toast ära läinud, mul käis üle kuumalaine. Ma ei tea, millest. Aga no, millestki see oli ja mul oli lihtsalt hea meel, et sain midagi talle jätta. Teie endi otsustada, kas usute selliseid asju või mitte aga mina usun. 

Oli huvitav kogemus see väike tunnike ja päris põnev. Jälle, kui kunagi olete tulemas Edinburghi, külastage seda kindlasti. Ja tooge väikesel Anniele midagi, millega ta võiks mängida..

Homme taas uus nädal ja uus tööpäev ja ootan põnevusega, mida kõike see päev mulle toob. Teile soovin sinna ilusat uue nädala algust!  

Se on perjantai!!

No eilen oli perjantai ja kuten jo aikaisemmin olen kertonut, perjantait on täällä lyhyemmät työpäivät ja ainakin minun työpaikassa, Wester Hailes Health Agencyssä (sain luvan kertoa lähemmin tästä järjestöstä myös). Perjantaisiin vastaanotolle ei tule paljon asiakkaita ja vastaanotto loppu klo 13 jo. Olin vaan vastaanototiskilla ja otin vastaan asiakkaita ja juttelin työkaverini kanssa alkoholi ja huumeongelmallisten vieroitushoidoista, paljon samaa, mitä meillä ja myös hiemän eri käytäntöjä kans. Eli tämä tämä talo on kuin meillä terveysasemat. Se on uusi, rakennettu vuosi sitten, maksoi £10 miljoona. Se o hieno talo! Paitsi tavallisten terveyskeskuksen asiakkaiden lisäksi siellä on oma vastaanotto myös kriminaalihuollon asiakkaille, lastensuojelun asiakkaile ja mielenterveys ja päihdepouolen asiakkaille. Eli minä olen siellä viimeisessä. Eli kaikki saman katon alla. Se ei ole suinkaan yleinen käytäntö Skotlantissa vaan tätä nyt kokeillaan. Työntekijät itse ovat sitä mieltä, että yhteistyö sujuu paljon paremmin nyt kun esimerkiksi sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun työntekijä istuvat samassa huoneessa. Ainoa huono asia on se, että neulanvaihtopisteen toiminta on hiljentynyt. Asiakkaat eivät vaan yksinkertaisesti uskaltaa tullaa, koska pelkävät, että joku lastensuojelusta huomaa ja ottaa lapset heiltä pois. Mutta sitä nyt pohditaan, miten voisi tän asian ratkaistaa. 

Pääsiin mukaan kävelyryhmään, (walking group), sitä vetää yleensä vapaaehtoiset ja kävelemään tulevat taas yksinäiset ihmiset taikka entiset päihteiden käyttäjät ja siis kaikki, ketkä halua. Tarkoitus on kävellä jotain kiva kävelyreittiä n 6-7km ja ihan ihmisten kunnon takia, yhdessäolon takia. Yleensä käikki kävelijät ovat naisia mutta eilen meillä oli vaan kaksi vapaaehtoista, yksi vanhempi mies, yksi nuorempi kundi ja minä. Bussilla mentiin muutama pysäkki ja sitten lähettii kävelemään yhtä jokea pitkiin. Sää oli tuulinen (kun aina) mutta aurinko paistoi ja lämmintä n 14 astetta. Eli ihan täydellinen! Vapaaehtoiset olivat naiset heidän n 60nissä, urheillulliset, hyvä huumorimieltä omavat eläkeläiset. He jaksoivat kertoa minulle paikoista ja Skotti historiasta ja kaikilla oli oikein mukavaa aikaa. 

Siis luonto täällä on niin kaunis! Näkee , että se ilmasto täällä on sellainen, mistä kasvit tykkää. Naiset kertoivat, että täällä ilma on niin kostea, että ei ole ikina joutunut murehtiman siitä, saako kukat tarpeeksi vettä. Siis aika helppoa pihanhoitoa!

Hei, ja kuka kertoo mulle, mikä tämä puu on ->

Kävelyllä nähtiin vielä muita kauniita paikkoja. Aika kiva, että keskusta on ihan lähellä siis kilometrin säteellä mutta kuitenkin tuntuu, kun olisin jossain pienessä kauniissa kylässä :)

Lisää kuvateksti

Ja jotain uutta minulle: siis kaikki tietävät sen roosan nauhan, se millä me tuetaan ihmisiä , joilla on ollut tai on rintasyöpä. Mutta ensimmäinen oli kuitenkin punainen nauha, se joilla tuetaan ihmisiä, kenellä on HIV. Ja täällä, joen varrella heillä on oma pieni muistomerkki. 

Eli muistakaa, ystävät hyvät- suru ei ole ikuinen mutta rakkaus on.

Sitten vielä näin vielä kivoja vanhoja taloja, ja ihmiset elää siellä!! Mäkin haluun sellaisen kotiin!! Siis ikioman pikkuruisen linnan. 

Kävelyn jälkeen lähdin kaupunkille, ostoksille. Jahaaa- kävin parissa kauppakeskuksessa ja totesin- olen tullut vanhaaksi!! En välitä yhtään ostamisesta! Apua! Päätinkin lähteä tonne kuningatar Elisabethin laivalle, mikä on nyt ankkuroitu Edinburghissa Ocean Terminal kauppakeskuksen yhteydessä. Muistan itseasiassa sen , kun Elisabeth joutui luopumaan siitä laivasta, Brittanniasta, koska sen ylläpito maksoi liika ja ihmiset eivät tykänneet siitä yhtään. Se laiva rakennettiin alunperin hänen isälle, joka kuoli muutama kuukausi ennen kun laiva tuli valmiksi, niimpä Elisabethista tuli kuningatar ja sai oman laivan käyttöön, taisi olla 1958? Ja laivasta hän joutui luopumaan 1997. Oli kyllä mielenkiintoinen käynti, suosittelen, kun tulette tännen Edinburghiin. Laivalla pääsee lähes kaikkialle ja opastuspuhelin on ihan suomeksikin. Olin laivalla n 1h ja siinä ajassa kävin koko paatin läpi. (No sitä sanaa ei saisi kyllä käyttää kun puhutaan Brittanniasta mut olkaan rehellisiä- olen hieman kade!)

Siinä on kuninkaallinen viski valikoima, ihan hyvä valikoima koska kun katsoin tarkemmin, huomasin, että mullakin taitaa olla yksi näistä pulloista kotona. En toki tiedä, mistä se on tullut enkä ole koskaan maistanutkaan sitä mut taidan nyt maistaa kun lähden kotiin ;)

Tässä vaatimattomassa pienessa ruokasalissa kuninkaaliset pitivät illallisjuhlia vieraille. Esimerkiksi Nelson Mandela, Bill Clinton, Margaret Thatcher ja monet muut ovat saaneet nauttia tästä. 5 tuntia meni yleensä esivalmistuksissa koska kaikki haarukat ja veitsetkin laitettiin paikoille käyttäen viivotinta, jotta olisivat mm tarkkuudella oikeassa paikassa. Ruokalistat painotettiin ennen kun laiva lähti satamasta ja jokainen sai sellaisen ottaa muistoksi. Ja muuten- jos yrityksesi etsii paikkaa, missä järjestää vaikka pikkujoulun yhteinen ateria, niin tätä paikka saa vuokrata ja saa kuulemaan ihan samanlaista palvelua kun kuninkaalisetkin. Toki kannatta kysyä ennen, mitä se maksaa..

Tämä oli sitten kuninkaallinen olohuone, mihin siirryttiin ruokailun jälkeen seurustelemaan. Ihan kelpo paikka! Käykää ihmeessä itsekin katsomassa, paikka on mitä mahtavin. Alakertaakin pääsee, siihen, missä laivan henkilökunta, ketä oli n 300, asuskeli ja työskenteli mutta heidän olotilat eivät ole ehkä niin ylelliset.. 

Tänään meinään lähteä katsomaan Edinburghin linna ja kaikkea muutakin, mitä löydän. Jos sitä kuitenkin vielä ainakin yrittäisi käydää ostoksillakin, koska eilinen saalis- kolme postikorttia tyttärelleni, oli aika kehno.

Mukavaa päivää teille kaikille sinne ja kuulin, että oli tullut luntakin! Wow! Ilo nyt irti siitä!! Ja muistakaa rakastaa toisianne!

Lapset siellä, minä täällä.. 

Mulla on pakko kirjoittaa tästä koska olen saanut hieman palautetta, miten mä voin lähteä kun lapset ovat Suomessa..?? Siis oikeasti luulin, että sitä palautetta olisi tullut enemmän mutta vain muutama tuttu on kysellyst asiasta (ja loput eivät ole vaan uskaltanut) ;).

Nooh: mulla on kaikille teille, joilla on jo lapset ja teillekin, joilla, vielä ei ole, todella hyviä uutisiä- lapset eivät ole mikään este omien unelmien toteutuksissa! Päin vastoin, sitä isommalla syyllä pitää toteuttaa niitä, koska lapset ataa ekstra syyn siihen. Miksi kukaan ei ihmettele ikina, kun isä joutuu työmatkalle pariksi kuukaudeksi? Voin sanoa, että isä on yhtä hyvä kun äiti. Se on 50-50. Ei 50-60 kuin Matti sanoisi! Ainakin nyt tässä mun tapauksessa näyttää siltä, että isät jopa tykkäävät kun saavat enemmän vastuuta ja hyvin on asiat siellä hoidettutkin! (Kiitos ja kumarrus sinne) Minä vaan iltaisin täältäpäin tunnin videopuhelulla voin totea, että kaverit on pärjännyt oikein mainiosti ja esimerkiksi poikani on jopa viikossa oppinut erän uuden asian, mitä itse olen hänelle yrittänyt opetta jo vuoden!! Mitäs siihen sanotte! :) Totta kai, mieletön ikävä on koko perheettani ja voin kyllä myöntää, että puhelimen taustakuva, missä perheeni on, on tullut katsotuksi paljon enemmän viimme viikon aikana.. Mutta sitten se on kiva lähteä kotiin tästä (täytyy varmaankin ostaa toinen matkalaukku lasten lahjojen takia), kun tietää, että siellä joku niin odottaa ja ehkä jopa osaa arvosta enemmän? Haluaisin olla kotona kärpäinen seinällä kun he siellä esimerkiksi huomavat yhtenä aamuna, että hetkinen.. siis vessapaperi.. se ei ilmestkään itsestään..? Ja pöly? Mistä se tulee? Ei sitä oo aikaisemmin ollut täällä! ;) 

Eli kerron vielä kaikille ja just erityisesti teille, keneltä olen joskus kuullut, että ei minä vielä lapsi halua, mä haluan tehdä sitä ja tätä. Hankkikaa ne lapset jumalauta ja huomatte, että sitä ja tätä on paljon hauskempi tehdä ja asioilla on syvempi merkitys koko elämässä! Sitäpaitsi nyt on kohta marraskuu ja hyvä aikaa aloittaa ;)

Uskomatonta, että jo neljäs työpäivä takana

Ensimmäistä kertaa pääsin sitten tänään tapaaman meidän oikeita asiakkaita, olin kahdessa ryhmässä mukana. Women's Group on ryhmä naisille, jotka kerääntyvät kerran viikossa ja se on pääasiallisesti vaan yhdessä oloa, kokkausta, korujen tekemistä ja muuta sellaista. Nämä naiset ovat yleensä yksin asuvat, entiset päihteiden käyttäjät, syrjäytymisvaarassa olijat, jotkut kuntoutuu esimerkiksi depressiosta. Ilmapiiri ryhmässä oli aivan mahtavaa, paljon naurua ja huumoria ja sen huomasi, että nämä naiset todellakin välittävät toisistaan. Sydäntä lämmittävä. Tänään juteltiin, kerroin itestäni ja mitä olen tekemässä ja sitten jokainen kertoi minulle hiukan itsestä. Ja päätettiin, mitä tehdään seuraavat kerrat. No sitten heillä tulikin mainio idea- mitä jos seuraavassa kokkausryhmässä kahden viikon päästä minä opettaisiin heille jonkun suomalaisen ruuan tekemista!! Apuva!! Ideoita?? Karjalanpaisti ei onnistuu, koska meillä on aikaa vaan 2,5h. Mut mitä muuta voisin tehdä?? Jälkiruuaksi ajattelin joko kauralastuja, siis näitä ohuen ohuita kaurakekseja, mitä olen joskus jossain saanut ja mitkä on niiin suussa sulavia. Tai onko muita ehdotuksia? Ja mikä se pääruoka voisi olla? No onpas mulla nyt paineita päällä :) Eli nyt näitä resepteja tulemaan, täytyy se lippu pitää korkealla!!

Sitten sen jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin sinne Health All Around järjestön järjestämään Vanhemmusryhmään (Parenting) yhteen kouluun. Sinne kokoontuu kerran viikossa vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea lasten kasvattamisessa. Ja on sekä naisia että miehiäkin! Nooh, ajattelin, että hyvä, minapas opetan! Mutta seuraavat pari tuntia olivat itsellekin niin mielenkiitoisia, että kuuntelin korvat höröillä ja suu auki koko ajan! Hyviä pointteja eri näkökulmasta. Näyttää, että täälläpäin iso ongelma on se, että lapsille ei annetta yhtään vastuuta. 85% 8-10-vuotaista lapsista ei ole edes kertakaan lähtenyt yksin kouluun. Eikä 10.vuotiaatkan käy yksin tai kavereiden kanssa puistossa leikkimassa. Kun kerroin, että mun 7.vuotias tyttäreni kävele joka päivä kouluun ja takaisiin yksin ja iltapäivällä lähtee leikkimään pikkuveljen kanssa leikkipuistoon, he olivat aivan kauhuissaan. Mutta kurssilla heille kuitenkin yritettiin opettaa, että se on aivan normaalia. Käytiin läpi erilaisia lukuja, mitä lapsille täällä on tapahtunut ja se oli itse asiassa kaikille aika yllättävä, että lasten onnettomuudet ja väkivaltatilaantet tapahtuvatkin yleensä kotona tai jonkun perheenjäsenen luona.  Meinän näissä kahdessa ryhmässä nyt käydä joka torstai, ne on kyllä tosi antavia ja ihan kiva nähdä sitä eroa, miten täällä ja kotona asioita opetetaan. Pitänee varmaan alkaa kouluttamaan omia ohjaaija koulullani. No se oli vitsi!

Perjantaisiin täälläpäin näyttä olevansa puolikas työpäivä aika monella (ja myös minulla-jippiii) ja ajattelin lähteä töiden jälkeen keskustaan. Mulla on vielä kaikki hyvät ostoskeskuksetki käymättä ja olenhan ollut täällä jo kohta lähes viikon!!! Enkä ole vieläkään maistanut paikallisia ruokiakaan. No, huomenna se kaikki korjaantu :P 

Hyvin mielenkiintoinen oli keskustelu eilen verkkotapaamisessa..

..missä oli paljon eri projetkinvetäjäitä puhumassa omista projekteista. Haluaisin siis kertoa yhdesta: se oli tämän alueen lastensuojelun esimies, mies hänen 40ssa, näytti enemmankin sellaiselta boheemilta suunnittelijalta, mut suuni loksahti auki kun hän alkoi puhumaan. Ekaksi hän selitti meille sen pitkän polun, miten yksi lapsiperhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Tavallaan ihan sama polku, kun meilla Suomessakin. Ja sitten hän nosti esille kysymyksen, miksi sen perhen ja lapsen täytyy käydä läpi se pitkä polku siihen helvettiin, kun tavallaan me oltaisi voituu jo sanoa 5-10 vuotta sitten, etta juuri nämä ihmiset eivät tule joskus pärjämään hyvin lasten kanssa. Hmmm.. Totta. Meilläkin on Suomessa asiakkaita, joita tiedetään, etta jos he hankkisivat perheen ja lapset, he eivät  tulee todenäköisesti pärjämään. He eivat osaa. Koska eivät ole ehkä itse nähnyt tervettä perheenmallia. Taikka perheessa on ollut kotiväkivallan merkkeja tai mielenterveysongelmia, mutta niihiin ei ole kukaan ehkä vakavasti puuttunut.  Se, että heittää iskän illaksi putkaan sen jälkeen kun antanut äipälle turpaa, ei ratkaise kaikkia ongelmia, mitä sillä perheellä on. Kaikki sellaiset perheet pitäisi olla terapiassa, vihanhallinta kursseilla, kursseillä, missa opetetaan toimeen tulemista ja perhen arkea, e n n e n kun asiat menee niin kuin ne monesti menee.. Ja näitä kursseja meillakin Suomessa on aika paljon tarjolla. Joskus lapset otetaan huostaan vanhemmilta. Mutta voisko sitäkin välttää, puuttumalla aikaisemmin ongelmaan..? Silloin jo, kun on pieniä merkkejä ilmassa ja näitä on ilmassa ja ihmiset näkee. No ainakin mina olen ajatellut asiaa aika paljon eilisen jälkeen. Voidaisko muuttaa meidän systeemissä mitaan?n Voisko jotain tehdä vielä tehokkaammin? Voisko keskittyä ongelmien ennakkointiin enemmän?  Monesti lastensuojelun uudet asiakkaat on sosiaalityöntekijöiden vanhat asiakkaat. Eiko näin? Oisko meilla jotain tilastoja siitä? Tai pitäisikö minun murehtiä joskus vähemmän siitä, miten sitä maailma voisi pelastaa.. Oisi kyllä helppoa, jos olisi yksinkertaisempia vastauksia ja ratkaisuja tälläisille kysymyksille..
No kaiken kaikkiaan oli hyvä tapaaminen ja paljon taas uutta ja mielenkiintoista.

http://www.digitalsentinel.net/2014/10/edible-estates-presentation-and-tour/




Tänään taas olin ihan erilaisessa tapaamisessa mun toisessa paikassa, Health All Around järjestössä. Oli hallituksen jäsenten kokous. Koska koko järjestö toimii pitkälti lahjoitusten varassa, on hallituksen jäsenetkin ihan vapaaehtoisia eri ammattikunnista, eikä saa siitä mitään palkkaa, he vaan yrittää pitää huolta omasta yhteisöstä ja antaa oma panos. Se puolitoista tuntia oli täynnä naurua ja hyviä ideoita ja erittäin vakavia aiheitakin. Mutta esimerkiksi kuvittelkaa, että he suunnittelevat, että muutama päivä ennen joulua, yhtenä lauantaina, he lähtevät paikalliseen supermarkettiin (Sainsburyyn) pakkamaan ihmisten ostoksia kasseihiin ja jos siitä joku maksaa vapaaehtoisesti pennin tai kaksi niin se rahaa tulee järjestölle. Mikä into!! Mikä motivaatio!! Mua oikeesti harmittaa, että en ole enään itse silloin täällä. Ja tälläisiä ideoita ja suunnittelmia heillä on paljon! Minä kyllä kerroin heille heti kokouksen alussa, että olen Suomesta ja opiskelen alalla ja olen täällä varastamassa kaikki heidän hyvät ideat ja vien ne takas Suomeen. Johon he olivat ihan ihmeissä, koska ovat kuulleet , että meillä Suomessa on asiat aika hyvin ja meidän terveydenhuollon systeemi on maailman paras, johon kyllä minun täytyi kommentoita, että he ovat kyllä aika lähellä totuutta ja vaikka se ei ihan täydellinen olekaan niin siihen suuntaanpyritään koko ajan. Hyvä me! Siis kyllä olen aika paljon kuullut positiivisia asioita pohjoismaista ja Suomesta ja joku jopa sanoi, että kävi viimme talvena Helsinkissä ja se oli aivan ihana paikka! Hmm, no uskotaan, että se oli totta :)

Skottilaiset sanovat, että heillä on yhdessä päivässä nelja vuodenaikaa ja totta se on.

 Eli tänään aamu alkoi vesisateella, kun lähdin ulos oli aurinkonpaiste ja lämmin, sitten tuli kova tuuli ja kylmeni. Pienen seikkalun ja monen mutkan jälkeen pääsin kuitenkin ajoissa töihiin. Siis bussifirmoja on täällä monta erilaista ja kaikilla on eri liput. Kattavin verkosto on Lothian Bussifirmalla, sitä kannatta käyttää ja sen bussikortin ostaa. Julkinen liikenne on kyllä itse asiassa aika hyvä täällä Edinburghissa. Jos ne bussit tulisivat vielä oikealta puolelta tietäkin niin asia olisi melko täydellinen ;). 

No kuitenkin, pääsin tänään sitten tutustumaan sen mun toisen työpaikan toimiin. Olin ollut n 10 minuuttia paikalla kun mua pistettiin hetkeeksi vastaanottoon, vastamaan puheluihiin ja vastaanottamaan asiakkaita, en ehtinyt sanoa kun, ok. Ihan mun tapaista, pää edessä suoraan tuleen :)

Se oli kyllä tosi mielenkiintoista koska sain nähdä, ketä meidän asiakkaat ovat ja mitä he tulivat hakemaan. Sitten oli sellainen iso verkostotapaaminen, missä oli lastensuojelun esimies, sosiaalityöntekijöiden esimies, erilaisten projektien edustajat kertomassa mitä he tekevät. Sain aika hyvän kuvan kaikesta, mitä talossa tehdään. Ja miten. Ja miksi. Sen voin kyllä kertoa, että on ihailtavaa miten Skottilaiset haluavat pitää huolta omasta yhteisöstä ja tukevat niitä, kenellä elämässä ei ole mennyt hyvin. Enkä ole koskaan nähnyt niin paljon vapaaehtoisia töissä. He auttavat järjestää tapahtumia, vastaavat järjestön puhelimeen, tekevät toimistotöitä ja on nii ystävällisiä vielä. Mistä he saavat kaiken energian siihen? Tämä alue, missä siis olen töissä, on vähemmän varakkaiden ihmisten alue. Ja sen näkee ikävä kyllä katukuvassa. Mutta vaikka on paljon päihteiden käyttäijä, mielenterveysongelmia, myös väkivaltaa ja muuta, niin ihmiset ovat silti jotenkin tosi ystävällisiä toisiinsa kohtaan. Posittiivisuutta näkee kaikkialla. Mutta siitäkin huolimatta täytyy olla varovainen.

Illemalla kävin tutustumassa sellaisen tämän alueen yhteiseen kasvimaahaan. Eli paikallisille ihmisille opetetaan, miten voi kasvatta vihanneksia, mitä ne on, miten niitä voisi syödä, he samalla oppivat tuntemaan toisiaan ja voivat viettää aikaa yhdessä. Siis ihan mahtaava idea. Ja se toimii! 

Jokaisella on sitten oma pieni palanen maata, missä voi kasvata mitä ikina haluavatkin. Tai siis lähes mitä vaan. Täytyy myöntää, että onhan niillä Skottilaisilla ihan hyviä ideoita. Ja he ovat saaneet paljon ihmisiä osallistumaan. Ja se kasvimaa on suunniteltu siten, että jopa pyörätuolissa pääsee liikkumaan siellä. Eli kaikki on tervetulleita, joukossa on paljon ihmisiä, kenellä on mielenterveysongelmia, päihteiden käyttö ja muuta. Mutta kasvimaalla he viihtyvät kun pääsevät itse tekemään ja kokemaan onnistumisen tunnetta. Hyvä, eikö näin?

Parin ensimmäisen päivän jälkeen olen jo alkanut ihailemaan Skottilaisia. Kotiin vietävä on kyllä todella paljon. Ja sitä mä tulinkin tänne hakemaan. Olen oppinut jo tässä vaiheessa uusia juttuja. Mielenkiintoisia ruokailutottumuksia, joita täytyy kokeilla. Esimerkiksi sellainen lounas kun paahtoleipä, voita päälle, sen päälle banaaniviipaleita ja ripaus hunaja. Leipä he syövät kyllä tosi paljon. Ja teeta. Sitä mäkin olen juonut parissa päivässä n 20 kuppia. Ei ihme, että olen alkanut jo ajatelemaankin englantiksi skottilaisella aksenttilla. Help!

Kävelin tänään kaupasta kotiin kun oli vaan n kilometrin matka. On se alue kyllä tosi kaunis ja nämä talot omalaatuisia. Vaikka lähes kaikki talot ovat harmoja ja omalla tavalla synkkiä niin ovathan ne niin sööttejä. Katsokaa vaikka itse!

Myöhemmin illalla..

   Huh, mikä päivä! Siis aivan ihana päivä! Eli olen täällä kahdessa eri järjestössä töissä. Tai siis työharjoittelussa. Molemmat toimivat pitkälti lahjoitusten varassa ja saavat myös jotain rahaa valtiolta, jos on joku hyvä projekti. Aika paljon kyllä täälläkin kohtaa samaa ongelmaa kun koti Suomessa- sitä rahaa vaan on niin vähän ja siitäkin yritetään leikkaa osaa pois. Mutta niistä järjestöistä- eli ne molemmat tukee paikallisi ihmisiä, kenellä on ongelmia elämässä. On mielenterveysongelmia, on riippuvaisia alkoholista, ruuasta, huumeista. On pienten lasten vanhempia, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää lasten kanssa. On syrjäytyneitä ihmisiä. Ja niille tarjotaan neuvontaa ja terapia, kuuntelemista, on ryhmäterapia, on kävelyä, vanhemmuuden tunteja sun muuta. Aika paljon kaikkea, johon pääseen tutustumaan seuraavien päivien aikanaa. Jännää!! Huomenna sitten alkaa se oikea työnteko. 

    Tänään sen jälkeen kun pääsin töistä, lähin bussilla keskustaan ja hain bussikortin, se tulee paljon edullisemmaksi kun maksaa joka matkasta 1.50£. 6 viikon bussikortti maksoi 84£ ja sillä voi ajaa niin paljon kun lystää, jopa yöbusseilla. Opiskelija-alennus on vaan niille, jotka oikeasti opiskele Edinburghissa. Sitten hain uuden puhelimen ja siihen paikallisen pre-paid sim kortin Carphone Warehouselta, se on kuulema halvin ja siellä on iso valikkoima, yhteishintaan 19,95£ eli ei pahaa myös, mun täytyy soittaa aika paljon paikallisia puheluita ja se tulee paljon halvemmaksi. Ja palvelua sain ihan omalla kielellä- Viron kielellä! Onpas pieni maailma! :) Wifi on aika monessa paikassa täällä onneeksi myös, eli pääse lukemaan sähköposteja ja surffamaan netissa.  Ruokakaupassa kävin myös ja hinnat ovat ihan ok, jotkut asiat edullisemmat kun Suomessa paitsi huomasin, että lohi on äärimmäisen kallis, pari lohimedaljonkia maksaa n 5£, eli sitä syön sitten kun tulen takas Suomeen :). Partaturska oli paljon edulliseempi ja se maistuu ihan hyvältä!

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan, kello jo kohta 1 am!

Nati-nati

Nyt se on siis totta                          

       Olen unelmoinut salaa jo kauan, että pääsisin taas johonkin ulkomaille opiskelemaan tai työharjoitteluun. Viimme keväänä yllättäen sähköpostiini popsahtikin kirje, missä sellaista tilaisuutta tarjottiin ja päätin kokeilla. Itsellekin yllätykseksi minulla kävi tuuri ja tulin valittuksi. Matkakohteeksi valitsin Iso Britannian ja ehdottomasti halusin päästä työharjoitteluun omalle alalle, eli mielenterveys- tai päihdepaikkaan. Ja sain! Jess!!

     Eli eilen sitten kahden pysähdyksen taktiikkalla, saavuin tänne Edinburghiin. Ja heti kentältä lähtiessä sain tuntaa, mitä he kaikki tarkoittavat kun puhuvat aina siitä Skotlantilaisesta tuulesta. Miten se voikiin olla niin erilaista, kun meillä Suomessa :). Olin sopinut, että otan taksin kentältä ja lähden sillä mun majapaikkaan ja oi ihanuutta- ne taksit, ne on aivan kun jostain ihanast elokuvasta! Ja taksikuskit, miten ihanasti ne puhuttelevatkin sua: "Where do you want to go, love? Here we are, love!" Näyttä siltä, että taidan jäädä tänne jo siitä syystä asumaan lopullisesti ;) No mayby not kuitenkin.