Skottilaiset sanovat, että heillä on yhdessä päivässä nelja vuodenaikaa ja totta se on.

 Eli tänään aamu alkoi vesisateella, kun lähdin ulos oli aurinkonpaiste ja lämmin, sitten tuli kova tuuli ja kylmeni. Pienen seikkalun ja monen mutkan jälkeen pääsin kuitenkin ajoissa töihiin. Siis bussifirmoja on täällä monta erilaista ja kaikilla on eri liput. Kattavin verkosto on Lothian Bussifirmalla, sitä kannatta käyttää ja sen bussikortin ostaa. Julkinen liikenne on kyllä itse asiassa aika hyvä täällä Edinburghissa. Jos ne bussit tulisivat vielä oikealta puolelta tietäkin niin asia olisi melko täydellinen ;). 

No kuitenkin, pääsin tänään sitten tutustumaan sen mun toisen työpaikan toimiin. Olin ollut n 10 minuuttia paikalla kun mua pistettiin hetkeeksi vastaanottoon, vastamaan puheluihiin ja vastaanottamaan asiakkaita, en ehtinyt sanoa kun, ok. Ihan mun tapaista, pää edessä suoraan tuleen :)

Se oli kyllä tosi mielenkiintoista koska sain nähdä, ketä meidän asiakkaat ovat ja mitä he tulivat hakemaan. Sitten oli sellainen iso verkostotapaaminen, missä oli lastensuojelun esimies, sosiaalityöntekijöiden esimies, erilaisten projektien edustajat kertomassa mitä he tekevät. Sain aika hyvän kuvan kaikesta, mitä talossa tehdään. Ja miten. Ja miksi. Sen voin kyllä kertoa, että on ihailtavaa miten Skottilaiset haluavat pitää huolta omasta yhteisöstä ja tukevat niitä, kenellä elämässä ei ole mennyt hyvin. Enkä ole koskaan nähnyt niin paljon vapaaehtoisia töissä. He auttavat järjestää tapahtumia, vastaavat järjestön puhelimeen, tekevät toimistotöitä ja on nii ystävällisiä vielä. Mistä he saavat kaiken energian siihen? Tämä alue, missä siis olen töissä, on vähemmän varakkaiden ihmisten alue. Ja sen näkee ikävä kyllä katukuvassa. Mutta vaikka on paljon päihteiden käyttäijä, mielenterveysongelmia, myös väkivaltaa ja muuta, niin ihmiset ovat silti jotenkin tosi ystävällisiä toisiinsa kohtaan. Posittiivisuutta näkee kaikkialla. Mutta siitäkin huolimatta täytyy olla varovainen.

Illemalla kävin tutustumassa sellaisen tämän alueen yhteiseen kasvimaahaan. Eli paikallisille ihmisille opetetaan, miten voi kasvatta vihanneksia, mitä ne on, miten niitä voisi syödä, he samalla oppivat tuntemaan toisiaan ja voivat viettää aikaa yhdessä. Siis ihan mahtaava idea. Ja se toimii! 

Jokaisella on sitten oma pieni palanen maata, missä voi kasvata mitä ikina haluavatkin. Tai siis lähes mitä vaan. Täytyy myöntää, että onhan niillä Skottilaisilla ihan hyviä ideoita. Ja he ovat saaneet paljon ihmisiä osallistumaan. Ja se kasvimaa on suunniteltu siten, että jopa pyörätuolissa pääsee liikkumaan siellä. Eli kaikki on tervetulleita, joukossa on paljon ihmisiä, kenellä on mielenterveysongelmia, päihteiden käyttö ja muuta. Mutta kasvimaalla he viihtyvät kun pääsevät itse tekemään ja kokemaan onnistumisen tunnetta. Hyvä, eikö näin?

Parin ensimmäisen päivän jälkeen olen jo alkanut ihailemaan Skottilaisia. Kotiin vietävä on kyllä todella paljon. Ja sitä mä tulinkin tänne hakemaan. Olen oppinut jo tässä vaiheessa uusia juttuja. Mielenkiintoisia ruokailutottumuksia, joita täytyy kokeilla. Esimerkiksi sellainen lounas kun paahtoleipä, voita päälle, sen päälle banaaniviipaleita ja ripaus hunaja. Leipä he syövät kyllä tosi paljon. Ja teeta. Sitä mäkin olen juonut parissa päivässä n 20 kuppia. Ei ihme, että olen alkanut jo ajatelemaankin englantiksi skottilaisella aksenttilla. Help!

Kävelin tänään kaupasta kotiin kun oli vaan n kilometrin matka. On se alue kyllä tosi kaunis ja nämä talot omalaatuisia. Vaikka lähes kaikki talot ovat harmoja ja omalla tavalla synkkiä niin ovathan ne niin sööttejä. Katsokaa vaikka itse!