Uusi viikko uudet kujeet

Olen täällä jo kun kotona

Lähdin aamulla bussiin ja muistelin, miten tasa viikko sitten kauhuissaan ihmettelin, että miten mä ikina opin sen julkisen liikenteen täällä. Nyt, viikko myöhemmin, tuntuu kun olisin ollut täällä jo kauan.

Tänään olin yhdessä ryhmätapaamisessa, Think Positive! ryhmässä. Kuten jo nimi paljastaa, ryhmä on ajateltu niille, kenella on depressio tai matala itsetunto ja ei oikein löydä positiivisuutta, kuten Suomessakin, täällä myös sellaisia ihmisiä löytyy ja paljon. En tiedä tai en ainakaan ole kuullut, että sellaista järjestettaisiin meillä koti Suomessa. Uskoisiin (toivoisiin) ainakin niin. Ryhmässä oli tänään 6 ihmista ja ryhmän vetäjä ja minä. Tehtiin erilaisia harjoituksia ja käytiin läpi erialisia metoteja, miten sitä oma ajattelua voisi muutta positiivisemmaksi. Kyllä tälläiselle olisi kysyntä Suomessakin, varmaan enemmän kun sitä tarjotaan. Jopa näille, kenella ei ole diagnosoitu depressiota. Skotlantissa on paljon arabeja, he ovat yleensä melko varakkaita ja naisetkin korkeasti koulutettuja, mutta heillä, siis naisilla, on todella matala itsetunto. Tänään ryhmässämme olikin kolme arabinaista, yksi ammattilta arkkitekti, yksi veterinaari ja yksi opettaja. Juttelin heidän kanssa ja tehtiin näitä harjoituksia yhdessä ja huomasin, miten fiksuja naisia ovatkin, mutta niin niin ujot ja hiljaiset. Tässä ryhmässä he ovat käyneet jo muutaman viikon ja ryhmän vetäjän mukaan muutoksia jo nyt näkee. Hienoa! Kolme muuta oli skottilaisia, kahdella vakava depressio ja kolmanella ahdistuneisuushäiriö. Lähden varmaankin ensi viikolla kans mukaan ryhmään, sain jo tänään paljon uusia eväitä mukaan, mitä voin joskus omassa työssä käyttää. Kiitos siitä!

Iltapäivällä lähdin takaisiin kaupunkiin, koska halusin nähdä vielä päivänvalossa sellaista kapea katu, kun eilen käytiin, samanlaista kun see Mary's King Close. Eilisesta jäi vielä se sanomatta, että se Close tarkoitta jotain katua, todella kapea, sellaisia on vielä Edinburghin vanhassa kaupunkissa ja niissä on vielä toimintaa, kävelin yhdestä tänään läpiin ja näin ovia, sellaisia nykyaikaisia ovia, missä on samanlaiset postiluukutkin kun meillä Suomessa. En tiedä, onko se joku toimisto tai asuuko siellä joku, mutta se Close (katu) näyttää sellaiselta:

Ja ylhältä alas tälläiselta:

Niin, nyt teillä on ehkä pareempi kuva siitä. Ja talot olivat jopa 10 kerroksisetkin ja tikkaiden kauttaa mentiin ylös. Se Mary's King Close on hieman alempana, maapintakin alempana, mutta en nyt tarkkaan osaa kuvitella, oliko se silloin 400 vuotta sittenkin maapintaa alempana. En minäkään kaikkea ymmärtää! :)

Mary King oli itseasiassa liikenainen, joka peri omaisuuden ja teki businesta. Se ei todellakaan ollut silloin normaalia eikä se, että sellainen katu naisen jälkeen nimettiin.

No nyt mulla on ainakin itselläni pareempi kuva siitä kaikesta. Paikalliset sanovat, että Mary's King Close on heidän lempinähtävyys täällä. 

Näin vielä muutakin ja jäin kuuntelemaan, tää on niin ihana musiikkia!!

Eilen kun kävelin mun uuden tuttavan Columbialaisen tyttökaverin kanssa täällä, vahinkossa lipsahti, että mun edellinen ammatti oli parturi-kampaaja. Ja no voitte kolme kertaa arvaa, mitä olin tänään illalla tekemässä..

Huomenna lähden taas sinne Wester Hailesiin ja no, en voi edes tänään kuvitella, mitä kaikkea siellä huomenna tapahtuu. Siksi se kaikki onkin niiiin mielenkiintoisa! Hyvää yötä!