Hyvin mielenkiintoinen oli keskustelu eilen verkkotapaamisessa..

..missä oli paljon eri projetkinvetäjäitä puhumassa omista projekteista. Haluaisin siis kertoa yhdesta: se oli tämän alueen lastensuojelun esimies, mies hänen 40ssa, näytti enemmankin sellaiselta boheemilta suunnittelijalta, mut suuni loksahti auki kun hän alkoi puhumaan. Ekaksi hän selitti meille sen pitkän polun, miten yksi lapsiperhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Tavallaan ihan sama polku, kun meilla Suomessakin. Ja sitten hän nosti esille kysymyksen, miksi sen perhen ja lapsen täytyy käydä läpi se pitkä polku siihen helvettiin, kun tavallaan me oltaisi voituu jo sanoa 5-10 vuotta sitten, etta juuri nämä ihmiset eivät tule joskus pärjämään hyvin lasten kanssa. Hmmm.. Totta. Meilläkin on Suomessa asiakkaita, joita tiedetään, etta jos he hankkisivat perheen ja lapset, he eivät  tulee todenäköisesti pärjämään. He eivat osaa. Koska eivät ole ehkä itse nähnyt tervettä perheenmallia. Taikka perheessa on ollut kotiväkivallan merkkeja tai mielenterveysongelmia, mutta niihiin ei ole kukaan ehkä vakavasti puuttunut.  Se, että heittää iskän illaksi putkaan sen jälkeen kun antanut äipälle turpaa, ei ratkaise kaikkia ongelmia, mitä sillä perheellä on. Kaikki sellaiset perheet pitäisi olla terapiassa, vihanhallinta kursseilla, kursseillä, missa opetetaan toimeen tulemista ja perhen arkea, e n n e n kun asiat menee niin kuin ne monesti menee.. Ja näitä kursseja meillakin Suomessa on aika paljon tarjolla. Joskus lapset otetaan huostaan vanhemmilta. Mutta voisko sitäkin välttää, puuttumalla aikaisemmin ongelmaan..? Silloin jo, kun on pieniä merkkejä ilmassa ja näitä on ilmassa ja ihmiset näkee. No ainakin mina olen ajatellut asiaa aika paljon eilisen jälkeen. Voidaisko muuttaa meidän systeemissä mitaan?n Voisko jotain tehdä vielä tehokkaammin? Voisko keskittyä ongelmien ennakkointiin enemmän?  Monesti lastensuojelun uudet asiakkaat on sosiaalityöntekijöiden vanhat asiakkaat. Eiko näin? Oisko meilla jotain tilastoja siitä? Tai pitäisikö minun murehtiä joskus vähemmän siitä, miten sitä maailma voisi pelastaa.. Oisi kyllä helppoa, jos olisi yksinkertaisempia vastauksia ja ratkaisuja tälläisille kysymyksille..
No kaiken kaikkiaan oli hyvä tapaaminen ja paljon taas uutta ja mielenkiintoista.

http://www.digitalsentinel.net/2014/10/edible-estates-presentation-and-tour/




Tänään taas olin ihan erilaisessa tapaamisessa mun toisessa paikassa, Health All Around järjestössä. Oli hallituksen jäsenten kokous. Koska koko järjestö toimii pitkälti lahjoitusten varassa, on hallituksen jäsenetkin ihan vapaaehtoisia eri ammattikunnista, eikä saa siitä mitään palkkaa, he vaan yrittää pitää huolta omasta yhteisöstä ja antaa oma panos. Se puolitoista tuntia oli täynnä naurua ja hyviä ideoita ja erittäin vakavia aiheitakin. Mutta esimerkiksi kuvittelkaa, että he suunnittelevat, että muutama päivä ennen joulua, yhtenä lauantaina, he lähtevät paikalliseen supermarkettiin (Sainsburyyn) pakkamaan ihmisten ostoksia kasseihiin ja jos siitä joku maksaa vapaaehtoisesti pennin tai kaksi niin se rahaa tulee järjestölle. Mikä into!! Mikä motivaatio!! Mua oikeesti harmittaa, että en ole enään itse silloin täällä. Ja tälläisiä ideoita ja suunnittelmia heillä on paljon! Minä kyllä kerroin heille heti kokouksen alussa, että olen Suomesta ja opiskelen alalla ja olen täällä varastamassa kaikki heidän hyvät ideat ja vien ne takas Suomeen. Johon he olivat ihan ihmeissä, koska ovat kuulleet , että meillä Suomessa on asiat aika hyvin ja meidän terveydenhuollon systeemi on maailman paras, johon kyllä minun täytyi kommentoita, että he ovat kyllä aika lähellä totuutta ja vaikka se ei ihan täydellinen olekaan niin siihen suuntaanpyritään koko ajan. Hyvä me! Siis kyllä olen aika paljon kuullut positiivisia asioita pohjoismaista ja Suomesta ja joku jopa sanoi, että kävi viimme talvena Helsinkissä ja se oli aivan ihana paikka! Hmm, no uskotaan, että se oli totta :)