Hyvä, Ismo!

Viikko on taas mennyt niin nopeasti

Huomenna on jo perjantai enkä ole ehtinyt kun kerran kirjoittaa täällä viikolla. Se oikeasti tarkoittaa vaan sitä, että tekemistä piisaa ja hyvä näin! Töissä on ollut todella mielenkiintoista, olen tapaanut taas miljoona uutta ihmista, niin työkavereita kun asiakkaitaakin. On ollut samanlaisia ryhmätapaamisia kun viimme viikollakin ja olen päässyt hieman syvemälle heidän toimminnasta ja toimintatavoista. Enemmän ja enemmän olen vakuuttunut siitä, että on hyvä asia, että Wester Hailes Health Agencyssa kaikki palvelut ovat saman katon alla. Aluksi olin epävarma mut näen, että asia toimii. Jotenkin ihmiset, kenellä on erilaiset ongelmat, osaavat antaa tukea toinen toiselle eri lailla. Esimerkiksi meidän naistenryhmässä, missä siis on paljon erilaisia ongelmia takanaa (päihteiden käyttöä, depressiota, oppimisvaikeuksia, syrjäytymistä, syömishäiriötä), tsemppaa toisiaan todella paljon ja kukaan ei puhuu omasta ongelmasta, puhutan asioista, mitkä ovat kaikille yhteisiä- perhe, työ, huvit, juorut. He itse sanovat, että on niin hyvä tulla tänne ryhmään koska kukaan ei ota mitään negatiivista mukaan, kaikki negatiivinen unohtuu. Mut uskoisin, että jos kaikki olisivat entiset huumeidenkäyttäjät esimerkiksi, niin puhe olisi ihan jonkun muun asian ympärillä. Väkisinkin. Eli mielestäni todella hyvä näin.

Myöhemmin vanhemmuuden ryhmässä pääsin tänään itsekin hieman ääneen. Oli kyllä aivan mahtava puhua asioista, mitä olen opiskellut ja nyt saan jakaa eteenpäin niille, ketä sitä tarvitsevat. Aihe oli tänään, miten kasvatetaan lapsistamme hyviä itseluottamuksellisia ihmisiä. 

Sää on ollut täällä todella vaihteleva, kerran on tullut jopa vettä ihan kaatamalla, yleensä täällä sataa sellaista tihkusadetta, mitä tuulessa ei edes huomakaan. Mut tänään sää taas lämpeni ja huomiseksi luvataan jopa +17! Jeeeei! Bussiliikennettä haluan vielä kerran kehua, en ole kertakaan ikävöinyt autoani. Tykkän siitäkin, että bussit on kaksikerroksiset ja lähden aina tonne yläkertaan ja pääsen nauttimaan näköalasta, se o hieno! Mut bussien aikatauluja ei kannattaa katsoa niin orjallisesti. Ne tulee silloin kun ne tulee. 

Olen nyt myös urheillut melko ahkerasti. Siis kävelen täällä tosi paljon muutenkin mut päättin osta myös kuukauden salikortin. Ikää kun paina jo senverran, että täytyy kropasta pitää hipasen parempaa huolta. Kuntosaleja täällä on laidasta laitaan. On todella hienoja, yksityisiä klubeja, missä on kuntosalit kaikkineen herkkuineen ja uimaaltaat, hinnat alk. 70£/kk ja sitten on tavalliset salit n 40£/kk. Opiskelijä kun olenkin, päättin käydä kysymässä yliopiston kuntosalilta, voinko sitä käyttää. Napier University on aika uusi rakennus ja se sali on todella hyvä! Lisäksi on kaiken maailman bodypump ja muita tunteja ja pilatesta, joga jm. Opiskelijahinta- 16£ kuukaudessa! Ei pahaa! Laitteet kaikki uudet ja mun kaltaiselle blondillekin helppoja käyttää. Ja porukkaakin siellä on aika kiva, nuoret yliopiston kundit, he varmaankin luulevat, että olen yksi opettajista. Hyvä näin ;)

Muutenkin olen yrittänyt elää täällä terveellista elämä, syön aamuisin puuroa ja teen lounaaksi eväät mukaan, koska sellaisia lounaspaikkoja mun työpaikkojen lähellä ei ole, kuten meillä on kotona. Edinburghi keskustassa on, mutta en ole vielä yksinkertaisesti ehtinyt sinne syömään. Mutta kaupassa on hyvä valikoima. Ja halvempi kun Suomessa! Halleluja!

Kun aikaisemmin ajattelin, että ostan jotain vaatteita tai jotain, niin nyt eilen kävin Mark&Spencerin ruokakaupassa ja näin paljon, mitä ostan sieltä mukaan. Miksi aina on jotain parempaa siellä, missä itse ei asu? Tai enkö osaa enään huomata näitä hyviä tavaroita, mitä meiltä saa..?

Eilen kun kävin luonaalla, luin paikallista lehteä, siis Iso-Britannian lehteä, The Sun'ia ja katsos vaan: meidän oma Ismokin oli saanut sieltä pienen palstatilaan! Hyvää, Ismo! 

Huomenna on taas perjantai, ja Halloween ja mut on kutsuttu yhteen Halloween juhlaan. En tiedä, missä se on vielä ja mitä siellä oikein tapahtuu, mut sen näen sitten huomenna. Vielä ajattelin käydä viikonloppuna eläintarhassa, se on aika lähellä mun kotia ja kuulemaan vierailun arvoinen. Täytyy vaan toivoa, että sää on hyvä. Ja sitten maanantaina on juoksutreffit yhden ultramaratonistin kanssa. Apua, mihin mä taas olen lupautunut??!!

Tämä kuva minun piti otta, koska tyttäreni lempieläin on giraffi. On se kyllä kaunis eläin, täytyy myöntää.